Tämä viikko alkoikin erikoisesti sillä, että sain aamulla soittaa PetVetiin ja varata ajan eläinlääkäriin. Olin nimittäin sunnuntaina huomannut Heran haisevan aivan järkyttävän pahalle. Hajun lähde paikallistui vasempaan korvaan ja sieltä löytyi hirvittävän hajun lisäksi paksua eritettä, jonka väri vaihteli punaisenruskeasta vaaleaan kellertävänruskeaan. Putsailin pahimmat tökötit pois korvasta ja haju laantui hieman, mutta se muistutti silti viikon pöydällä lojunutta homeista juustoa.
Pikadiagnoosi oli korvatulehdus, pieni googlaus toi lisäinformaatioksi että kyse saattaisi olla otitis externasta eli ulkokorvan tulehduksesta. Eläinlääkäri totesi saman asian vain vilkaistuaan Heraa ja pikaiset lisätutkimukset varmistivat asian. Eläinlääkäri totesi vieläpä että tämä oli ensimmäinen ulkokorvantulehdus rotilla joka oli hänelle tullut vastaan eikä hän myöskään ollut koskaan kuullut sellaisesta. Mutta koiranpennuilla tuo tuntuu olevan sen sijaan yleinen. Joten Heraa sitten hoidetaan käytännössä samalla tavalla kuin koiranpentuakin; korvatipoilla ja antibiootilla. Yleensä rotilla kai on sisä/välikorvan tulehdus, joka sitten on se joka aiheuttaa niitä tasapainohäiriöitä ja pään vinoon menoa. En tiedä yhtään vaikuttaako tämä samalla tavalla, mutta toisaalta, en ole kuullut että rotan korvasta olisi tullut tuota eritettä. Kieltämättä mietityttää, että voisiko tämä liittyä siihen, että Hera on dumbo? Ikää tuolla leidillä on jo se 14 kk.
Korvatipat (Aurizon: marbofloksasiini, klorimatsoli ja deksametasoniasetaatti) tulivat 10 päivän kuurina, 3 tippaa korvaan kerran päivässä ja antibioottina on vanha tuttu Baytril oraalisuspensiona eli suun kautta kaksi kertaa päivässä. Ensimmäiset korvatipat tuli laitettua Heran korvaan heti kotiin tultuamme, eikä Hera kyllä kovin paljoa niitä arvostanut. Baytrilit onneksi upposivat Nutri-plussan avustuksella. Toivottavasti ne uppoavat jatkossakin yhtä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti