Niin siinä sitten kävi. Liukastuin ja mursin jalkani. Nyt on sitten seuraavat 6 viikkoa kipsi jalassa ja kepit apuna. Se vaikuttaa koko elämään ja rottien hoitamiseenkin. Rutiinit ovat hukassa ja vahvat lääkkeet väsyttävät. Ja koska kipsissä olevaa jalkaa ei saa laskea maahan on liikkuminen rajoitettua. Lumi ja jää hankaloittavat sitä entisestään. Ehkä tilanne paranee sitten kun totun liikkumaan kepeillä ja keksin joitain ratkaisuja käytännön ongelmiin, mutta sitä ennen... No, helpointa lienee sanoa että olen vähintäänkin pulassa. Ja kun lisätään soppaan se, että olen tottunut olemaan itsenäinen ja ratkaisemaan ongelmat itse, voi avun pyytämiseen olla varsin korkea kynnys. Ja se taas voi johtaa pahempiin ongelmiin. Jotenkin on vain niin paljon helpompaa ottaa vastaan tarjottu apu kuin pyytää sitä itse.
Mutta palatakseni rottiin. Muutamia käytännön ongelmia on tullut vastaan heti alkuunsa. Häkkien siivoaminen on yksi iso ongelma. Kipsi ja tikit eivät saa kastua. Puhumattakaan siitä että tällä jalalla ei häkkejä paljoa nostella. Riippumattojen ja muiden kankaiden vaihtaminenkin on vähintään vaikeaa, samoin vessakippojen siivoaminen.Vesipullojen täyttäminen vaatii jonkun kikka kakkosen, mutta ne sentään eivät ole vaarassa heittää kaikkea sisältöään lattialle. Se ongelma kun on olemassa tuoreruokakippojen kanssa. En pysty kantamaan niitä enkä ole vielä keksinyt tapaa siirtää niitä paikasta toiseen ilman edes toista kättä.
Tulevat näyttelyt, erityisesti Littoisten näyttely, mietityttävät kanssa. Voin ilmoittaa rotat, mutta pystynkö valmistelemaan ne näyttelyä varten? Häntien rasvaaminen ja kynsien leikkuu onnistuu kyllä, mutta peseminen voi olla ongelma. Ja voi olla, että joudun jättämään itse näyttelynkin väliin, joten melkein pitäisi löytää joku joka voisi viedä rotat näyttelyyn ja huolehtia niistä sen ajan.
Suurin ongelma on kuitenkin huono omatuntoni siitä, etten voi hoitaa rottiani täysipainoisesti. En pysty seisomaan pitkiä aikoja vain yhden jalan varassa enkä ole vielä uskaltanut kokeilla pysyvätkö rotat kyydissä kun kuljen keppien kanssa. Olen kuitenkin vasta kolmatta päivää kotona. Kuitenkin olisi tärkeää käsitellä erityisesti Otavaa ja Orionia päivittäin. Ja tahtovat muutkin huomiota.
Että sellainen tilanne ainakin seuraavan 3 viikon ajan. Sen jälkeen on välitarkastus, jolloin saan tietää saanko alkaa vähitellen varaamaan jalalle painoa ja saanko alkaa käyttää sitä. Tämä tietenkin jos metallilevyllä ja parilla ruuvilla kasassa oleva luu on alkanut luutua kunnolla. Lisäksi ajoitus loukkaantumiselleni oli harvinaisen surkea, eikä pelkästään sen takia että on talvi, lunta ja liukasta. Joten sekä minä että rotat olemme jonkin aikaa ulkopuolisen avun varassa. Miksi sen avun pyytäminen on vain niin vaikeaa?
maanantai 20. helmikuuta 2012
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
No pissi nyt jo!
Eli kuinka rotalta tutkitaan virtsanäyte.
Eilen tuli vihdoin ja viimein tutkittua onko Lorcalla diabetes, ja ilmeisesti poika sai puhtaat paperit. Mutta tähän tulokseen päätymistä edelsi varsin monimutkainen tapahtumaketju... Ensinnäkin, rotalta on hieman hankalampi tutkia diabetes-epäily verikokeesta, joten sitä on melkeinpä pakotettu ottamaan koe virtsanäytteestä. No, eihän se ole vaikeaa, eihän? Kesyrottafoorumillakin ihmiset tuntuvat valittavan eniten siitä että rotat pissaavat joka paikkaan. No, väärin luultu.
Ensinnäkin. Näyte pitäisi ottaa puhtaasta, mielellään kai jopa steriilistä astiasta, eli tässä tapauksessa pinnalta. Puhdistetaanpas siis joku sopiva pöydän pinta ja laitetaan rotta siihen. Odotetaan että se pissaa. Ensimmäinen virhe. Valitsin nimittäin sopivasti tyhjänä olleen keittiön sivutason, joka ei siis kuitenkaan ole ruuanvalmistuskäytössä. Ajattelin, että se olisi helposti puhdistettavissa ja siitä näkisi kun rotta on pissannut. Hyvä idea, mutta ei. Koekaniineiksi joutuneista rotista ainoastaan Kelmi ja Lorca pissasivat pöydälle. Ja koska Lorcan ensimmäinen koeliuska meni päin helvettiä, niin koe piti ottaa uusiksi. Ensimmäisellä kerralla Lorca taisi pissata ihan vain vahingossa, koska sen jälkeen poika vain ihmetteli uutta ja ihmeellistä ympäristöä. Joten poika takaisin häkkiin ja Charon tilalle. Minun marten-poikani sitten totesi "Iik! Vieras paikka! Pelottaa!" ja sitä odotettua pissaa ei vaan tullut. Charon häkkiin ja Clio tilalle.
Olimme nimittäin keksineet, että rotathan merkkaavat enemmän jos haistavat toista sukupuolta olevan rotan hajun. Toinen virhe. Clio kyllä kiinnostui hajuista ja nuohosi kaikki paikat missä pojat olivat käyneet. Mutta oli niin hauska tutkia paikkoja, että pissaaminen ei käynyt edes neidin mielessä. Palautin tytön häkkiin sen jälkeen kun olin ties kuinka monennen kerran palauttanut Clion testialueelle. Tilalle hain mamman mussukan, Kelmin. Kelmi raksutteli tyytyväisenä ja tutki Clion jälkiä ja ilmaisi kaikin tavoin miten kivaa oli päästä huomion keskipisteeksi. Lopulta Kelmi sitten teki sen mitä oli odotettu tässä vaiheessa jo tunnin verran, eli päästi merkkaustipat pöydän pinnalle. Tästä saatiin sitten otettua näyte koeliuskaan ja sekuntikello käteen ja katsomaan onnistuiko näyte. Kelmin näytteessä oli kaikki muut luvut normaaleja, vain hieman kohonnut leukosyyttiarvo antoi merkkiä siitä että papparaisella saattaa olla pieni virtsatietulehdus.
Kelmiltä saatu näyte loi pienen onnistumisen tunteen. Ehkä tämä sittenkin onnistuisi. Joten Kelmi kunnon rapsutusten kanssa häkkiin ja Danae tilalle. Mutta mummelipa pisti hanttiin. Että hänet kehdattiinkin herättää torkuilta ja vielä viedä paikkaan joka haisi vierailta rotilta! Mummu puhisi itsekseen ja pörhisteli, joten totesimme hetken päästä että taitaa olla parasta palauttaa Danae takaisin nokosilleen. Danae myös liukasteli jonkin verran, joten aloimme miettiä olisiko joku toinen keino parempi? Haimme kuitenkin vielä Eroksen häkistä ja pöydälle tallustelemaan. Eros taisi kuitenkin kokea tilanteen varsin epämiellyttäväksi ja papparotta näytti sen. Joten ei muuta kuin äsken keksimämme keino kokeiluun eli painuin pesemään yhden kuljetusbokseista. Joten sitten papparotta sinne ja odottelemaan. Eros kuitenkin piti tilannetta erittäin epämiellyttävänä ja puhisi meille boksin kannen läpi niin pitkään että päätimme palauttaa papparotan häkkiin.
Eroksen jälkeen boksiin päätyi Otava ja tämä kikkurainen pikkupoika hoiti homman kotiin hetken ihmettelyn jälkeen. Koeliuska näytteeseen ja sekuntikello käteen. Näyte paljasti Otavan olevan erittäin terve nuori rotan alku. Nyt oli löytynyt tapa jolla sai näytteen, joskin odottelun jälkeen. Joten ei muuta kuin Lorca uudestaan pöydälle, tai siis boksiin ja kansi kiinni. Mutta Lorcapa ei ollutkaan ihan samaa mieltä. Tämä pläski vari-urokseni alkoi pestä itseään ERITTÄIN pikkutarkasti. Joka ikinen paikka piti pestä ja sukia. Siis joka ikinen. Ja varmuuden vuoksi vielä kahteen kertaan. Lorca pesi itseään yhtäjaksoisesti vähintään 15 min ajan. Mutta sitten lopulta saimme näytteen, sen oikean, lopullisen näytteen, joka varmisti että Lorcalla ei tosiaan ole diabetestä, mutta pieni kohonnut leukosyyttiarvo pistää Lorcan tarkkailuun ja uusintatestiin jonkin ajan päästä.
Joten Lorcan lihavuus johtuu jostain muusta. Toisaalta, tuntuu helpottavalta ettei poikaa tarvitse lopettaa, sillä on se niin ihana otus lihavuudestaan huolimatta. Danaekin sai jatkoaikaa, mummun kasvain ei ole kasvanut ja vatsastakaan ei löytynyt mitään huolestuttavaa Tiinan tutkittua rotan. Tämän tutkimuksen jälkeen huomattavasti ensimmäistä kertaa suopeampi mummeli palautettiin häkkiin kehujen ja koirien kasvispohjaisen hammasharjaluun kanssa. Kaikki muutkin rotat saivat sellaiset ystävänpäivän johdosta.
Kuvaan pääsivät Otava ja Orion.
Eilen tuli vihdoin ja viimein tutkittua onko Lorcalla diabetes, ja ilmeisesti poika sai puhtaat paperit. Mutta tähän tulokseen päätymistä edelsi varsin monimutkainen tapahtumaketju... Ensinnäkin, rotalta on hieman hankalampi tutkia diabetes-epäily verikokeesta, joten sitä on melkeinpä pakotettu ottamaan koe virtsanäytteestä. No, eihän se ole vaikeaa, eihän? Kesyrottafoorumillakin ihmiset tuntuvat valittavan eniten siitä että rotat pissaavat joka paikkaan. No, väärin luultu.
Ensinnäkin. Näyte pitäisi ottaa puhtaasta, mielellään kai jopa steriilistä astiasta, eli tässä tapauksessa pinnalta. Puhdistetaanpas siis joku sopiva pöydän pinta ja laitetaan rotta siihen. Odotetaan että se pissaa. Ensimmäinen virhe. Valitsin nimittäin sopivasti tyhjänä olleen keittiön sivutason, joka ei siis kuitenkaan ole ruuanvalmistuskäytössä. Ajattelin, että se olisi helposti puhdistettavissa ja siitä näkisi kun rotta on pissannut. Hyvä idea, mutta ei. Koekaniineiksi joutuneista rotista ainoastaan Kelmi ja Lorca pissasivat pöydälle. Ja koska Lorcan ensimmäinen koeliuska meni päin helvettiä, niin koe piti ottaa uusiksi. Ensimmäisellä kerralla Lorca taisi pissata ihan vain vahingossa, koska sen jälkeen poika vain ihmetteli uutta ja ihmeellistä ympäristöä. Joten poika takaisin häkkiin ja Charon tilalle. Minun marten-poikani sitten totesi "Iik! Vieras paikka! Pelottaa!" ja sitä odotettua pissaa ei vaan tullut. Charon häkkiin ja Clio tilalle.
Olimme nimittäin keksineet, että rotathan merkkaavat enemmän jos haistavat toista sukupuolta olevan rotan hajun. Toinen virhe. Clio kyllä kiinnostui hajuista ja nuohosi kaikki paikat missä pojat olivat käyneet. Mutta oli niin hauska tutkia paikkoja, että pissaaminen ei käynyt edes neidin mielessä. Palautin tytön häkkiin sen jälkeen kun olin ties kuinka monennen kerran palauttanut Clion testialueelle. Tilalle hain mamman mussukan, Kelmin. Kelmi raksutteli tyytyväisenä ja tutki Clion jälkiä ja ilmaisi kaikin tavoin miten kivaa oli päästä huomion keskipisteeksi. Lopulta Kelmi sitten teki sen mitä oli odotettu tässä vaiheessa jo tunnin verran, eli päästi merkkaustipat pöydän pinnalle. Tästä saatiin sitten otettua näyte koeliuskaan ja sekuntikello käteen ja katsomaan onnistuiko näyte. Kelmin näytteessä oli kaikki muut luvut normaaleja, vain hieman kohonnut leukosyyttiarvo antoi merkkiä siitä että papparaisella saattaa olla pieni virtsatietulehdus.
Kelmiltä saatu näyte loi pienen onnistumisen tunteen. Ehkä tämä sittenkin onnistuisi. Joten Kelmi kunnon rapsutusten kanssa häkkiin ja Danae tilalle. Mutta mummelipa pisti hanttiin. Että hänet kehdattiinkin herättää torkuilta ja vielä viedä paikkaan joka haisi vierailta rotilta! Mummu puhisi itsekseen ja pörhisteli, joten totesimme hetken päästä että taitaa olla parasta palauttaa Danae takaisin nokosilleen. Danae myös liukasteli jonkin verran, joten aloimme miettiä olisiko joku toinen keino parempi? Haimme kuitenkin vielä Eroksen häkistä ja pöydälle tallustelemaan. Eros taisi kuitenkin kokea tilanteen varsin epämiellyttäväksi ja papparotta näytti sen. Joten ei muuta kuin äsken keksimämme keino kokeiluun eli painuin pesemään yhden kuljetusbokseista. Joten sitten papparotta sinne ja odottelemaan. Eros kuitenkin piti tilannetta erittäin epämiellyttävänä ja puhisi meille boksin kannen läpi niin pitkään että päätimme palauttaa papparotan häkkiin.
Eroksen jälkeen boksiin päätyi Otava ja tämä kikkurainen pikkupoika hoiti homman kotiin hetken ihmettelyn jälkeen. Koeliuska näytteeseen ja sekuntikello käteen. Näyte paljasti Otavan olevan erittäin terve nuori rotan alku. Nyt oli löytynyt tapa jolla sai näytteen, joskin odottelun jälkeen. Joten ei muuta kuin Lorca uudestaan pöydälle, tai siis boksiin ja kansi kiinni. Mutta Lorcapa ei ollutkaan ihan samaa mieltä. Tämä pläski vari-urokseni alkoi pestä itseään ERITTÄIN pikkutarkasti. Joka ikinen paikka piti pestä ja sukia. Siis joka ikinen. Ja varmuuden vuoksi vielä kahteen kertaan. Lorca pesi itseään yhtäjaksoisesti vähintään 15 min ajan. Mutta sitten lopulta saimme näytteen, sen oikean, lopullisen näytteen, joka varmisti että Lorcalla ei tosiaan ole diabetestä, mutta pieni kohonnut leukosyyttiarvo pistää Lorcan tarkkailuun ja uusintatestiin jonkin ajan päästä.
Joten Lorcan lihavuus johtuu jostain muusta. Toisaalta, tuntuu helpottavalta ettei poikaa tarvitse lopettaa, sillä on se niin ihana otus lihavuudestaan huolimatta. Danaekin sai jatkoaikaa, mummun kasvain ei ole kasvanut ja vatsastakaan ei löytynyt mitään huolestuttavaa Tiinan tutkittua rotan. Tämän tutkimuksen jälkeen huomattavasti ensimmäistä kertaa suopeampi mummeli palautettiin häkkiin kehujen ja koirien kasvispohjaisen hammasharjaluun kanssa. Kaikki muutkin rotat saivat sellaiset ystävänpäivän johdosta.
Kuvaan pääsivät Otava ja Orion.
tiistai 7. helmikuuta 2012
Porvoo ja kuulumisia
Niin se aika kuluu. Porvoon näyttely tuli ja meni ja sen mukana lähtivät Clion lapset. Täällä onkin aika haikea tunnelma, ne pienen mustat kikkuravauvat olivat varsin hurmaavaa porukkaa ja menetin sydämeni varsinkin pojille.
Porvoon näyttely meni sitten vähän miten sattui, tuli menestystä ja hylkyjä. Kelmin pojat Otava ja Orion menestyivät petissä ja kotiintuomisina oli sitten kaksi EP:tä, Otavan Päivän Puru ja Orionin Tulevaisuuden Lupaus, kaksi KUMAa ja Otavan PetRop4. Muut pettiin osallistuneet saivat hylyt, Clio hännästä löytyneen vian, Eros jostain saamansa haavan ja Kelmi loukatun kyntensä takia. Virallisessa tuli lähinnä L2:ta.
Näyttelyssä tuli myös pohdittua rottalaumojen tulevaisuutta. Danaen kasvain ei pienene, vaikkei se kasvakaan agressiivisesti. Ja onhan Danae jo puolitoistavuotias. Mutta uroslauman kohtalo mietityttää eniten. Lorca ei ole laihtunut edelliseen punnitukseen verrattuna vaikka se syönyt altrominia kuten muutkin pojat. Sen sijaan Lorca on lihonut 30 g. Vertailun vuoksi, Kelmi on laihtunut 20 g. Joudun siis vakavasti miettimään Lorcan lopetusta, koska tuo lihominen viittaa mm diabeteksen suuntaan. Lisäksi Lorca ja Charon ovat kiusanneet Erosta jonkin verran, ilmeisesti pyrkiessään laumanjohtajiksi. Minun pitää siis harkita myös näiden kahden erottamista laumasta. Mutta mitä pitäisi tehdä jos joudun erottamaan Charonin ja lopettamaan Lorcan? En voi jättää Charonia yksin. Sillä vaikka Charon näyttää kylkeään häkissä ei se silti ole vähimmässäkään määrin agressiivinen. Hieman arka kylläkin ja saattaa piipata jos siihen koskee häkissä. Nostaessa se piippaa ja saattaa melkein paniikissa pyrkiä takaisin häkkiin jos sen ottaa syliin ja jää häkin lähelle. Mutta muualla se kyllä viihtyy sylissä ja raksuttaa tyytyväisenä olkapäällä tai paidan sisällä.
Joten rottieni määrä vähenee koko ajan. Pian minulla on vähemmän rottia kuin pitkään aikaan, naaraslauma on jo nyt pienempi kuin aikoihin. Vain ensimmäisen laumani aikoina minulla oli näin vähän naaraita. Toisaalta, nämä ovat viimeiset naaraani vähään aikaan. Valmistun kuitenkin tänä vuonna ja lähden töihin, joten minulla ei riitä aika eläimille samalla tavalla kuin ennen. Pitää kuitenkin miettiä, mikä on eläimillekin parhaaksi.
Porvoon näyttely meni sitten vähän miten sattui, tuli menestystä ja hylkyjä. Kelmin pojat Otava ja Orion menestyivät petissä ja kotiintuomisina oli sitten kaksi EP:tä, Otavan Päivän Puru ja Orionin Tulevaisuuden Lupaus, kaksi KUMAa ja Otavan PetRop4. Muut pettiin osallistuneet saivat hylyt, Clio hännästä löytyneen vian, Eros jostain saamansa haavan ja Kelmi loukatun kyntensä takia. Virallisessa tuli lähinnä L2:ta.
Näyttelyssä tuli myös pohdittua rottalaumojen tulevaisuutta. Danaen kasvain ei pienene, vaikkei se kasvakaan agressiivisesti. Ja onhan Danae jo puolitoistavuotias. Mutta uroslauman kohtalo mietityttää eniten. Lorca ei ole laihtunut edelliseen punnitukseen verrattuna vaikka se syönyt altrominia kuten muutkin pojat. Sen sijaan Lorca on lihonut 30 g. Vertailun vuoksi, Kelmi on laihtunut 20 g. Joudun siis vakavasti miettimään Lorcan lopetusta, koska tuo lihominen viittaa mm diabeteksen suuntaan. Lisäksi Lorca ja Charon ovat kiusanneet Erosta jonkin verran, ilmeisesti pyrkiessään laumanjohtajiksi. Minun pitää siis harkita myös näiden kahden erottamista laumasta. Mutta mitä pitäisi tehdä jos joudun erottamaan Charonin ja lopettamaan Lorcan? En voi jättää Charonia yksin. Sillä vaikka Charon näyttää kylkeään häkissä ei se silti ole vähimmässäkään määrin agressiivinen. Hieman arka kylläkin ja saattaa piipata jos siihen koskee häkissä. Nostaessa se piippaa ja saattaa melkein paniikissa pyrkiä takaisin häkkiin jos sen ottaa syliin ja jää häkin lähelle. Mutta muualla se kyllä viihtyy sylissä ja raksuttaa tyytyväisenä olkapäällä tai paidan sisällä.
Joten rottieni määrä vähenee koko ajan. Pian minulla on vähemmän rottia kuin pitkään aikaan, naaraslauma on jo nyt pienempi kuin aikoihin. Vain ensimmäisen laumani aikoina minulla oli näin vähän naaraita. Toisaalta, nämä ovat viimeiset naaraani vähään aikaan. Valmistun kuitenkin tänä vuonna ja lähden töihin, joten minulla ei riitä aika eläimille samalla tavalla kuin ennen. Pitää kuitenkin miettiä, mikä on eläimillekin parhaaksi.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Harmaakuonoisia veteraanirottia
Tässä jokin aika sitten Danaella huomattiin pieni nisäkasvaimen alku. Vaikka se ei ole sen jälkeen kasvanut, tai jos on niin ei ainakaan paljoa, niin se toi eteen sen tosiasian, mikä jokaiselle lemmikinomistajalle jossain vaiheessa tulee: eläimen vanhuus ja mahdollinen kuolema. Ja Danae, naaraslauman itseoikeutettu matriarkka, on iloisesta, aktiivisesta luonteestaan, kirkkaista silmistään ja kiiltävästä turkistaan huolimatta tullut vanhaksi. Vaikka Danae voi elää vielä pitkäänkin jos kasvain ei tuosta suurene, kertoo harmaantunut kuono omaa kieltään.
Eläimestä luopuminen on joka kerta yhtä vaikeaa, ja vaikka lopetuspäätös voisi olla oikea ratkaisu, ei sekään helppoa ole. Vaikka sitä toivoo, ettei eläin kärsi, tuntuu joskus pahalta lopettaa eläin joka muuten näyttää voivan hyvin. Mutta hengitystiesongelmat ja kasvaimet ovat pettäviä, minäkin olen monta kertaa yllättynyt miten isoja kasvaimia lopetuksen jälkeen rotan ruumiista voi tunnustelemalla löytää. Niitä ei ole päällepäin voinut edes aavistaa. Ja joskus ainoa mistä voi tietää, että jokin on pielessä, on vain aavistus siitä että eläimellä on kipuja. Ja koska rotta on saaliseläin, tämä yleensä viittaa siihen, että eläin on todella kipeä. Vaikka ulkoiset kasvaimet ovat helppoja huomata, on joskus vaikea päättää milloin on oikea hetki lopettaa muuten terveen oloinen eläin. Siltä kannalta hengitystieongelmat ovat helpompia, astmaatikkona tiedän miten vaikeaa voi elämä olla jos ei pysty käyttämään koko keuhkokapasiteettia. Ja niiden huomaaminen on myös helpompaa, rohisevasta rotasta on vaikea erehtyä. Mutta milloin on oikea aika lopettaa rohiseva rotta?
Onneksi laumassa ei tällä hetkellä ole yhtään rohisijaa. Kelmillä on satunnaista nuhaisuutta, mutta keuhkot ovat onneksi puhtaan kuuloiset. Eroksella oli joskus jotain pientä sivuääntä keuhkoissa, mutta Eroskin on tätä nykyä kunnossa. Charonilla oli sama juttu. Tytöistä voisi olettaa Rätin rohisevan, mutta pienellä naku-rotallani on jopa hämmästyttävän puhtaat keuhkot.
Kelmistä ja Eroksesta huomaa myös, että rottapojat alkavat olla jo rottaherroja tai jopa papparaisia. Otavan ja Orionin laumaan saapuminen tuntuivat vain korostavan tätä. Mutta papparottien kiltti ja rauhallinen luonne tuntuvat vain korostuvan, mitä vanhemmiksi nuo elävät. Eros on vain muutaman päivän päässä veteraaniluokkaan siirtymisestä eikä Kelmikään paljoa perässä ole. Ja ne harmaat partakarvat, kyllä nekin jo Erokselta löytyvät. Kelmi on jo valmiiksi harmaa.
Kieltämättä tulee varsin haikea olo kun näitä miettii ja kirjoittaa. Ja mieleen nousevat kaikki ne muut rotat, joita minulla on ollut, ja sen myötä hirveä ikävä.
Eläimestä luopuminen on joka kerta yhtä vaikeaa, ja vaikka lopetuspäätös voisi olla oikea ratkaisu, ei sekään helppoa ole. Vaikka sitä toivoo, ettei eläin kärsi, tuntuu joskus pahalta lopettaa eläin joka muuten näyttää voivan hyvin. Mutta hengitystiesongelmat ja kasvaimet ovat pettäviä, minäkin olen monta kertaa yllättynyt miten isoja kasvaimia lopetuksen jälkeen rotan ruumiista voi tunnustelemalla löytää. Niitä ei ole päällepäin voinut edes aavistaa. Ja joskus ainoa mistä voi tietää, että jokin on pielessä, on vain aavistus siitä että eläimellä on kipuja. Ja koska rotta on saaliseläin, tämä yleensä viittaa siihen, että eläin on todella kipeä. Vaikka ulkoiset kasvaimet ovat helppoja huomata, on joskus vaikea päättää milloin on oikea hetki lopettaa muuten terveen oloinen eläin. Siltä kannalta hengitystieongelmat ovat helpompia, astmaatikkona tiedän miten vaikeaa voi elämä olla jos ei pysty käyttämään koko keuhkokapasiteettia. Ja niiden huomaaminen on myös helpompaa, rohisevasta rotasta on vaikea erehtyä. Mutta milloin on oikea aika lopettaa rohiseva rotta?
Onneksi laumassa ei tällä hetkellä ole yhtään rohisijaa. Kelmillä on satunnaista nuhaisuutta, mutta keuhkot ovat onneksi puhtaan kuuloiset. Eroksella oli joskus jotain pientä sivuääntä keuhkoissa, mutta Eroskin on tätä nykyä kunnossa. Charonilla oli sama juttu. Tytöistä voisi olettaa Rätin rohisevan, mutta pienellä naku-rotallani on jopa hämmästyttävän puhtaat keuhkot.
Kelmistä ja Eroksesta huomaa myös, että rottapojat alkavat olla jo rottaherroja tai jopa papparaisia. Otavan ja Orionin laumaan saapuminen tuntuivat vain korostavan tätä. Mutta papparottien kiltti ja rauhallinen luonne tuntuvat vain korostuvan, mitä vanhemmiksi nuo elävät. Eros on vain muutaman päivän päässä veteraaniluokkaan siirtymisestä eikä Kelmikään paljoa perässä ole. Ja ne harmaat partakarvat, kyllä nekin jo Erokselta löytyvät. Kelmi on jo valmiiksi harmaa.
Kieltämättä tulee varsin haikea olo kun näitä miettii ja kirjoittaa. Ja mieleen nousevat kaikki ne muut rotat, joita minulla on ollut, ja sen myötä hirveä ikävä.
maanantai 16. tammikuuta 2012
Ja taas mennään
Jahas. Päivittäminen on taas venähtänyt. Alun perin piti päivittää jo viikonloppuna, mutta se sitten jäi.
Clion vauvatkin ovat jo luovutusikäisiä, mutta majailevat yhä täällä. Niiden pitäisi kai siirtyä jossain vaiheessa kasvattajalleen, mutta milloin on yhä arvoitus. Clio itse on kuitenkin jo siirretty tyttöjen häkkiin, ja luulen että pitää mahdollisesti siirtää nuo pikkutytötkin sinne, jos ei noita pian siirretä. Se häkki, jossa nuo nyt asuvat kun ei ole omani. Pikkupojat taas ovat hamsterihäkissä, joka kyllä on omani, muttei mikään erityisen iso. Pikkupojat ovat aivan ihania, kilttejä ja rohkeita. Tytöt ovat tätä nykyä aavistuksen ujompia, mutta köllöttelevät selällään kämmenellä kun niitä silittää vatsasta, katselevat vain mustilla nappisilmillään. Häkissä sk tyttö piippailee ja pyrkii hieman karkuun kun sitä ottaa syliin, mutta sylissä se on pieni prinsessa. Kolmesta rex-tytöstä kaksi tiputti karvansa ja varsinkin toinen näytti tahtovan olla bareback. Kirjaimellisesti!
Otava ja Orion kasvavat hurjaa vauhtia. Orion on kohtelias pieni rotan alku, Otava taas on hieman omapäisempi. Ja Otava-paralle oli aivan hirveä shokki kun sitä ruvettiin totuttamaan nyppimiseen. Nyt olen sitten nyppinyt sitä minuutin tai pari vähän joka päivä, ja se on aina yhtä hirveää. Saas nähdä mitä tykkäävät kun joutuvat ensimmäiseen näyttelypesuunsa.
Ja näyttelyistä puheenollen. Porvoon näyttely on aivan kulman takana, ilmoitukset on maksettu ja lähetetty. Mukaan lähtevät pojista Otava ja Orion, Kelmi sekä Eros. Eros-pappa lähtee mukaan jotta pikkupojilla olisi molemmilla joku kokenut näyttelyssäkävijä mukanaan. Pitää ehkä ilmoittaa Eros myös kevään muihin näyttelyihin, sillä papparainen on hyväkuntoinen vaikka onkin jo melkein veteraani-ikäinen. Toivottavasti Eros elää vielä pitkään, sillä niin ihana tuo on. Kelmi on hieman nuorempi, mutta katsotaan mitä Porvoossa sanotaan, en päätä vielä että jääkö Kelmi lopullisesti eläkkeelle vai ei. Joten Lorca ja Charon jäävät sitten kotimiehiksi; Lorca koska se on aivan liian lihava ja Charon koska pojasta ei vaan ole näyttelyrotaksi. Hyväluontoinenhan Charon kyllä on, mutta todella ujo.
Tytöistä mukaan lähtevät Lotus viralliseen ja Clio pettiin. Näin kumpikaan ei joudu lähtemään yksin. Periaatteessa Clion olisi voinut jättää kotiinkin, mutta lähteköön nyt sitten mukaan. Onhan tuo kuitenkin ihanaluontoinen pieni otus. Danae, Rätti ja Hera jäävät kotiin, Nimue taas lähtee Porvoosta astutettavaksi.
Ai niin! Kerroin viime päivityksessä mahdollisista kummikoirista. Näistä toinen, Piki-niminen dalmatialaisnarttu, oli täällä hoidossa viikonlopun ajan. En tiedä jatkanko Pikin hoitajana, sen verran rankka tuo viikonloppu oli. Piki vahtasi melkein koko ajan tyttöjen häkkiä, ja perjantai-iltana kun tytöt lähtivät liikkeelle yritti Piki saada tyttöjä käsiinsä. Jossain vaiheessa koira jopa seisoi tyttöjen häkkiä vasten. Eikä se lähtenyt siitä komentamalla, eikä edes pannasta kiskominen vaikuttanut mitään. Ja jossain vaiheessa se keksi vauvojen häkit, joten niitäkin piti vahdata. Ja sitten viimeiseksi se keksi poikien häkin... No, rotille ei käynyt mitään, eikä tuo vahtaaminenkaan olisi ollut kovin paha juttu... Ellei Piki olisi vinkunut ja ulvahdellut aivan koko ajan. Ja lenkeillä osalle koirista piti rähistä, osa ohitettiin nätisti. Eikä mitään sääntöä siihen mikä meni ja mikä ei. Lauantai-iltapäivästä pitkän lenkin jälkeen se väsähti sen verran että antoi rottien olla ja makoili lattialla, mutta varsinaisesti se tuntui rentoutuvan vasta tuntia ennen kuin se tultiin hakemaan. Silloin se nimittäin alkoi kuorsata.
Pitää siis ehkä jatkossa miettiä uudestaan, että jaksanko oikeasti koiran kanssa? Varsinkin pennun, ja erityisesti leonberginpennun joka on aikuinen vasta 2-vuotiaana? Tai täysikasvuinen, aikuisiahan nuo taitavat olla vasta 3 v ->. Ja kun joskus tuntuu että en jaksa edes rottien kanssa.
Clion vauvatkin ovat jo luovutusikäisiä, mutta majailevat yhä täällä. Niiden pitäisi kai siirtyä jossain vaiheessa kasvattajalleen, mutta milloin on yhä arvoitus. Clio itse on kuitenkin jo siirretty tyttöjen häkkiin, ja luulen että pitää mahdollisesti siirtää nuo pikkutytötkin sinne, jos ei noita pian siirretä. Se häkki, jossa nuo nyt asuvat kun ei ole omani. Pikkupojat taas ovat hamsterihäkissä, joka kyllä on omani, muttei mikään erityisen iso. Pikkupojat ovat aivan ihania, kilttejä ja rohkeita. Tytöt ovat tätä nykyä aavistuksen ujompia, mutta köllöttelevät selällään kämmenellä kun niitä silittää vatsasta, katselevat vain mustilla nappisilmillään. Häkissä sk tyttö piippailee ja pyrkii hieman karkuun kun sitä ottaa syliin, mutta sylissä se on pieni prinsessa. Kolmesta rex-tytöstä kaksi tiputti karvansa ja varsinkin toinen näytti tahtovan olla bareback. Kirjaimellisesti!
Otava ja Orion kasvavat hurjaa vauhtia. Orion on kohtelias pieni rotan alku, Otava taas on hieman omapäisempi. Ja Otava-paralle oli aivan hirveä shokki kun sitä ruvettiin totuttamaan nyppimiseen. Nyt olen sitten nyppinyt sitä minuutin tai pari vähän joka päivä, ja se on aina yhtä hirveää. Saas nähdä mitä tykkäävät kun joutuvat ensimmäiseen näyttelypesuunsa.
Ja näyttelyistä puheenollen. Porvoon näyttely on aivan kulman takana, ilmoitukset on maksettu ja lähetetty. Mukaan lähtevät pojista Otava ja Orion, Kelmi sekä Eros. Eros-pappa lähtee mukaan jotta pikkupojilla olisi molemmilla joku kokenut näyttelyssäkävijä mukanaan. Pitää ehkä ilmoittaa Eros myös kevään muihin näyttelyihin, sillä papparainen on hyväkuntoinen vaikka onkin jo melkein veteraani-ikäinen. Toivottavasti Eros elää vielä pitkään, sillä niin ihana tuo on. Kelmi on hieman nuorempi, mutta katsotaan mitä Porvoossa sanotaan, en päätä vielä että jääkö Kelmi lopullisesti eläkkeelle vai ei. Joten Lorca ja Charon jäävät sitten kotimiehiksi; Lorca koska se on aivan liian lihava ja Charon koska pojasta ei vaan ole näyttelyrotaksi. Hyväluontoinenhan Charon kyllä on, mutta todella ujo.
Tytöistä mukaan lähtevät Lotus viralliseen ja Clio pettiin. Näin kumpikaan ei joudu lähtemään yksin. Periaatteessa Clion olisi voinut jättää kotiinkin, mutta lähteköön nyt sitten mukaan. Onhan tuo kuitenkin ihanaluontoinen pieni otus. Danae, Rätti ja Hera jäävät kotiin, Nimue taas lähtee Porvoosta astutettavaksi.
Ai niin! Kerroin viime päivityksessä mahdollisista kummikoirista. Näistä toinen, Piki-niminen dalmatialaisnarttu, oli täällä hoidossa viikonlopun ajan. En tiedä jatkanko Pikin hoitajana, sen verran rankka tuo viikonloppu oli. Piki vahtasi melkein koko ajan tyttöjen häkkiä, ja perjantai-iltana kun tytöt lähtivät liikkeelle yritti Piki saada tyttöjä käsiinsä. Jossain vaiheessa koira jopa seisoi tyttöjen häkkiä vasten. Eikä se lähtenyt siitä komentamalla, eikä edes pannasta kiskominen vaikuttanut mitään. Ja jossain vaiheessa se keksi vauvojen häkit, joten niitäkin piti vahdata. Ja sitten viimeiseksi se keksi poikien häkin... No, rotille ei käynyt mitään, eikä tuo vahtaaminenkaan olisi ollut kovin paha juttu... Ellei Piki olisi vinkunut ja ulvahdellut aivan koko ajan. Ja lenkeillä osalle koirista piti rähistä, osa ohitettiin nätisti. Eikä mitään sääntöä siihen mikä meni ja mikä ei. Lauantai-iltapäivästä pitkän lenkin jälkeen se väsähti sen verran että antoi rottien olla ja makoili lattialla, mutta varsinaisesti se tuntui rentoutuvan vasta tuntia ennen kuin se tultiin hakemaan. Silloin se nimittäin alkoi kuorsata.
Pitää siis ehkä jatkossa miettiä uudestaan, että jaksanko oikeasti koiran kanssa? Varsinkin pennun, ja erityisesti leonberginpennun joka on aikuinen vasta 2-vuotiaana? Tai täysikasvuinen, aikuisiahan nuo taitavat olla vasta 3 v ->. Ja kun joskus tuntuu että en jaksa edes rottien kanssa.
tiistai 3. tammikuuta 2012
Uusi vuosi, uudet kujeet
Rottalan elämä tuntuu asettuneen taas raiteilleen joulun jäljiltä. Otava ja Orion tuovat hieman säpinää uroshäkkiin ja Clion vauvat sen kuin kasvavat. Ovat muuten omituisia lapsia, ihan älyttömän rauhallisia. En vain tahdo erottaa noita viittä rex-vauvaa toisistaan, joten tänään kaikki saivat häntämerkit.
Aiemmassa merkinnässä kerroin että minulta kysyttiin olisinko kiinnostunut ottamaan koiran luokseni kotisijoitukseen. En kuitenkaan saanut sen jälkeen enää minkäänlaista yhteydenottoa, ja eilen selvisi sitten netin kautta, että koira, Laurik, olikin päätynyt Mäntsälään sijoituskotiin. Olisivat kyllä voineet edes ilmoittaa asiasta. Mutta en minä silti ihan ilman koira-kontakteja ole. Kävin nimittäin eilen tutustumassa pariin mahdolliseen kummikoiraan. Liityin nimittäin ennen joulua Dogia.fi-sivuston koirakummi-toimintaan. http://www.dogia.fi/dogikummi/dogikummi/ Sivuston on tarkoitus yhdistää koiraa kaipaavat ihmiset ja hoitajaa/lenkittäjää/leikittäjää kaipaavat koirat. Tuota kautta sitten minuun otettiin yhteyttä ja eilen kävin sitten tutustumassa 6-vuotiaaseen dalmatialaisnarttuun ja 3-vuotiaaseen dogo argentino-urokseen.
Dalmatialais-tyttö kävi ensikohtaamisella tutkimassa minut ja totesi minut tylsäksi tyypiksi - eihän minulla ollut edes nameja! Myöhemmin Hänen Armonsa kuitenkin luokitteli minut hyväksi rapsuttajaksi ja kävi useaan otteeseen kerjäämässä rapsutuksia. Kaipa tuo tuosta lämpenee. Dogo sitten taas oli varsin hauska tapaus. Tuo odotteli autossa koska ei aina tule toimeen muiden urosten kanssa, ja minua varoiteltiin että se saattaa murista naisille, etenkin jos nämä haisevat vieraille uroksille. No, miten sitten kävikään? Minut huomattuaan koira suorastaan sinkosi luokseni ja sain mojovan pusun! Pikkuisen sitten piti murahtaa, mutta oliko kyse sitten epävarmuudesta vai vieressä olevassa koirapuistossa poukkoileva koira, mutta eipä tuo sitten sen enempää reagoinut. Sen sijaan sain lisää pusuja. Minä sitten tykkään molossityyppisistä koirista <3 (Leonberginkoirat kuuluvat muuten samaan ryhmään.)
Ja rottiin palatakseni, niin Clion lapset täyttivät eilen 3 viikkoa. Ikää on siis huimat 23 päivää! Tämän juhlapäivän vuoksi kuvasin lapset ja pääsivät nuo opettelemaan kuljetusboksissa oloakin. Tällä hetkellä nuo kaikki 7 rottalasta ovat painautuneet kaulaani ja niskaani vasten ja tuhisevat unissaan. Ja Montanaksi nimeämäni pieni irish-tyttö vain makoili rauhallisesti selällään kädessäni. Aivan ihania vauvoja <3 Ovat todella pahaksi vaaraksi päätökselleni olla ottamatta enää uusia tyttöjä laumaan. Mutta kun Montanan voisi astuttaa Eroksella ja jonkun kolmesta rex-tytöstä taas jollain sk ba-uroksella...
Montana eli ba/ir sk tyttö
ba sk poika "Massachusetts"?
ba/ir rex poika "Michigan"?
ba rex poika "Missouri"?
ba rex tyttö "Maine"?
ba rex tyttö "Minnesota"?
ba rex tyttö "Missisippi"?
Nimet eivät ole vielä virallisia, mutta ovat ne nimet millä itse erotan lapset toisistaan.
Aiemmassa merkinnässä kerroin että minulta kysyttiin olisinko kiinnostunut ottamaan koiran luokseni kotisijoitukseen. En kuitenkaan saanut sen jälkeen enää minkäänlaista yhteydenottoa, ja eilen selvisi sitten netin kautta, että koira, Laurik, olikin päätynyt Mäntsälään sijoituskotiin. Olisivat kyllä voineet edes ilmoittaa asiasta. Mutta en minä silti ihan ilman koira-kontakteja ole. Kävin nimittäin eilen tutustumassa pariin mahdolliseen kummikoiraan. Liityin nimittäin ennen joulua Dogia.fi-sivuston koirakummi-toimintaan. http://www.dogia.fi/dogikummi/dogikummi/ Sivuston on tarkoitus yhdistää koiraa kaipaavat ihmiset ja hoitajaa/lenkittäjää/leikittäjää kaipaavat koirat. Tuota kautta sitten minuun otettiin yhteyttä ja eilen kävin sitten tutustumassa 6-vuotiaaseen dalmatialaisnarttuun ja 3-vuotiaaseen dogo argentino-urokseen.
Dalmatialais-tyttö kävi ensikohtaamisella tutkimassa minut ja totesi minut tylsäksi tyypiksi - eihän minulla ollut edes nameja! Myöhemmin Hänen Armonsa kuitenkin luokitteli minut hyväksi rapsuttajaksi ja kävi useaan otteeseen kerjäämässä rapsutuksia. Kaipa tuo tuosta lämpenee. Dogo sitten taas oli varsin hauska tapaus. Tuo odotteli autossa koska ei aina tule toimeen muiden urosten kanssa, ja minua varoiteltiin että se saattaa murista naisille, etenkin jos nämä haisevat vieraille uroksille. No, miten sitten kävikään? Minut huomattuaan koira suorastaan sinkosi luokseni ja sain mojovan pusun! Pikkuisen sitten piti murahtaa, mutta oliko kyse sitten epävarmuudesta vai vieressä olevassa koirapuistossa poukkoileva koira, mutta eipä tuo sitten sen enempää reagoinut. Sen sijaan sain lisää pusuja. Minä sitten tykkään molossityyppisistä koirista <3 (Leonberginkoirat kuuluvat muuten samaan ryhmään.)
Ja rottiin palatakseni, niin Clion lapset täyttivät eilen 3 viikkoa. Ikää on siis huimat 23 päivää! Tämän juhlapäivän vuoksi kuvasin lapset ja pääsivät nuo opettelemaan kuljetusboksissa oloakin. Tällä hetkellä nuo kaikki 7 rottalasta ovat painautuneet kaulaani ja niskaani vasten ja tuhisevat unissaan. Ja Montanaksi nimeämäni pieni irish-tyttö vain makoili rauhallisesti selällään kädessäni. Aivan ihania vauvoja <3 Ovat todella pahaksi vaaraksi päätökselleni olla ottamatta enää uusia tyttöjä laumaan. Mutta kun Montanan voisi astuttaa Eroksella ja jonkun kolmesta rex-tytöstä taas jollain sk ba-uroksella...
Montana eli ba/ir sk tyttö
ba sk poika "Massachusetts"?
ba/ir rex poika "Michigan"?
ba rex poika "Missouri"?
ba rex tyttö "Maine"?
ba rex tyttö "Minnesota"?
ba rex tyttö "Missisippi"?
Nimet eivät ole vielä virallisia, mutta ovat ne nimet millä itse erotan lapset toisistaan.
perjantai 30. joulukuuta 2011
Kuvapäivitys
Clion vauvat on jo näin isoja. Ikää 17 päivää.
Otava, musta rex
Orion
Kelmi pesulla
Lorca pesulla
Kuvat saa isommiksi klikkaamalla niitä.
Otava, musta rex
Kuvat saa isommiksi klikkaamalla niitä.
perjantai 23. joulukuuta 2011
Hyvää joulua!
Hyvää joulua kaikille jotka tavalla tai toisella ovat päätyneet lukemaan tätä blogia. Kohta on uusi vuosi ja uudet kujeet. Toivottavasti tämäkin päivittyy sitten useammin. :)
Rattoisaa loppuvuotta ja Onnea uuteen vuoteen!
Terveisin
Lumis
Danae, Rätti, Hera, Lotus, Clio, Nimue
Eros, Kelmi, Lorca, Charon, Otava & Orion
tiistai 20. joulukuuta 2011
Clion vauvat ja muuta mukavaa
Clio synnytti viime viikon maanantaina 16 poikasta. Neljä löytyi kuolleena muutama tunti synnytyksen jälkeen ja seuraavana päivänä löytyi vielä kaksi kuollutta. Kymmenestä jäljelle jääneestä karsittiin kolmen päivän ikäisenä kolme pienintä.
Jäljellä olevat vauvat kasvavat kovaa vauhtia ja siellä näyttäisi olevan 4 naarasta ja 3 urosta. Naaraista kolme on rexejä ja yksi on sileäkarvainen. Uroksissa löytyy 2 kpl rex-vauvoja ja 1 sk. On muuten hauska seurailla miten erilainen rex-vauvan karva on sk-vauvaan verrattuna, se on paljon karheamman tuntuista. Ja sk-tyttö on muuten ihan ok irish, samoin toinen rex-pojista.
Ja vaikka olen päättänyt, että luovun naaraslaumasta ainakin väliaikaisesti kun nämä nykyiset kuolevat pois, aloin heti miettiä, että millainen yhdistelmä syntyisi jos yhdistäisi Clion mustan irish-lapsen Erokseen, joka on myös musta irish? Villi veikkaus: Mustaa irishia.
Kielon lapsetkin lähtivät tässä lauantaina uuteen kotiinsa. Elina kävi hakemassa ne, samoin kuin Kielon kotiin. Samalla reissulla Tiina toi minulle pari kauan havittelemaani mustaa poikaa, jotka saivat nimet Otava ja Orion. Otava on rex ja Orion on sk. Pikkupojat menivät suoraan laumaan. Eros puhisi muutaman kerran ilmoittaakseen olevansa lauman pomo ja Kelmi ja Lorca eivät korvaansa lotkauttaneet... Charon on ainoa joka on reagoinut vauvoihin yhtään enempää. Otava on muutaman kerran jo löytynyt nukkumasta isompien kainalosta, Orion on hieman ujompi, mutta rakastaa sylissäoloa. Tänään se oli sitä mieltä, että minun suussani on jotain äärettömän kiinnostavaa... On muuten aivan ihana tunne kun on kaksi pientä rottalasta olkapäällä raksuttamassa.
Lisäksi minulle soitettiin ja kysyttiin, olisinko kiinnostunut ottamaan taas koiran kotisijoitukseen. Kyse on taas Kodinvaihtajien kautta tulevasta koirasta, tällä kertaa kuitenkin uroksesta. Laurik olisi vajaat 3-vuotias sekarotuinen. Siis todella sekarotuinen. Ainoa joka siinä on varmaa, on että siinä on jotain terrieriä. Sen lisäksi on melkein mahdotonta erottaa rotuja. Itse veikkaisin, että Laurikissa voisi olla jotain collieta, lähinnä korvien ja pään takia. Tänne Laurik tulisi Viipurin koiratarhoilta, mutkan kautta kylläkin. Sen kimppuun on kuulemma käyty tarhalla muutaman kerran, ja poika pitäisi saada pois sieltä. Ei kuulemma jahtaa ainakaan kissoja, että rottien pitäisi olla turvassa.
No, mietityttäähän tuo. Eikä vain sen takia, että minun selkäni on vihoitellut viime aikoina. Harva se ilta on joku kohta TH/LS-rangan rajalla kipeänä, lähinnä lihasperäistä kuitenkin. Taidan istua huonosti ja jännittää jotakin kohtaa. Mutta tuon lisäksi sitten mietityttää Laurikin terveys. Onko se rokotettu, madotettu, kastroitu? Onko tutkittu, ettei se kanna tai sairasta mitään? Ja sitten on se koulutusosuus. Osaako se kulkea hihnassa? Rähiseekö se? Narttujen kanssa se kuulemma tulee toimeen, urokset... No, pelkää niitä ilmeisesti sen jälkeen kun sen kimppuun on käyty. Onko se sisäsiisti? Pitääkö se opettaa sisäsiistiksi? Osaako se peruskäskyjä? Osaako se ollenkaan käskyjä? Istu, paikka, maahan? Odota on erityisen tärkeä. Osaako se käskyt venäjäksi? Paljon kysymyksiä on siis noussut mieleen.
Olen muutenkin miettinyt paljon koirien kouluttamisjuttuja viime aikoina. Cesar Milan on ilmeisesti tulossa Suomeen ja SEY vastustaa tätä. Tämä vastustus perustellaan sillä, että Milanin koulutusmenetelmät vahingoittavat koiria. Itse kannatan positiivista vahvistamista, mutta olen kyllä itsekin pistänyt merkille sen, että koirat tuntuvat tottelevan paremmin silloin kun itse on päättäväinen... Tämä tuntui olevan asian laita myös silloin kun ratsastin, varovasti ehdottelemalla hevonen jyräsi oman päänsä mukaan, mutta kun asenne oli "Nyt perkele mennään!" niin kummasti se hevonenkin totteli. No, en ole koiran- tai eläintenkouluttaja.Mutta jokaisella koulutustyylillä on omat kannattajansa ja eri tyylien kannattajien välillä voi olla suuriakin erimielisyyksiä. Ja ehkä yhdelle koiralle sopii yksi tapa, ja toiselle toinen? Koiratkin ovat yksilöitä.
Mitään ei kuitenkaan tule tapahtumaan ennen Joulua. Niin kauan minulla on aikaa miettiä asioita, ja valmistella joulua. Rottien joululahjat ovat osin valmiita, ompelin niille joulukankaasta ja punaisesta fleecestä riippumattoja, tonttulakkipesät ovat yhä valmisteilla. Lisäksi häkit tulevat olemaan todella jouluisia kun tasoille ja mökkeihin tulee pehmikkeeksi samaa punaista fleeceä mitä on riippumatoissakin. Pitää varmaan ottaa kuva häkeistä, sitten kun vihdoin saan uuden kamerani kotiin. Sitten tulee kuvia Clion vauvoistakin.
Jäljellä olevat vauvat kasvavat kovaa vauhtia ja siellä näyttäisi olevan 4 naarasta ja 3 urosta. Naaraista kolme on rexejä ja yksi on sileäkarvainen. Uroksissa löytyy 2 kpl rex-vauvoja ja 1 sk. On muuten hauska seurailla miten erilainen rex-vauvan karva on sk-vauvaan verrattuna, se on paljon karheamman tuntuista. Ja sk-tyttö on muuten ihan ok irish, samoin toinen rex-pojista.
Ja vaikka olen päättänyt, että luovun naaraslaumasta ainakin väliaikaisesti kun nämä nykyiset kuolevat pois, aloin heti miettiä, että millainen yhdistelmä syntyisi jos yhdistäisi Clion mustan irish-lapsen Erokseen, joka on myös musta irish? Villi veikkaus: Mustaa irishia.
Kielon lapsetkin lähtivät tässä lauantaina uuteen kotiinsa. Elina kävi hakemassa ne, samoin kuin Kielon kotiin. Samalla reissulla Tiina toi minulle pari kauan havittelemaani mustaa poikaa, jotka saivat nimet Otava ja Orion. Otava on rex ja Orion on sk. Pikkupojat menivät suoraan laumaan. Eros puhisi muutaman kerran ilmoittaakseen olevansa lauman pomo ja Kelmi ja Lorca eivät korvaansa lotkauttaneet... Charon on ainoa joka on reagoinut vauvoihin yhtään enempää. Otava on muutaman kerran jo löytynyt nukkumasta isompien kainalosta, Orion on hieman ujompi, mutta rakastaa sylissäoloa. Tänään se oli sitä mieltä, että minun suussani on jotain äärettömän kiinnostavaa... On muuten aivan ihana tunne kun on kaksi pientä rottalasta olkapäällä raksuttamassa.
Lisäksi minulle soitettiin ja kysyttiin, olisinko kiinnostunut ottamaan taas koiran kotisijoitukseen. Kyse on taas Kodinvaihtajien kautta tulevasta koirasta, tällä kertaa kuitenkin uroksesta. Laurik olisi vajaat 3-vuotias sekarotuinen. Siis todella sekarotuinen. Ainoa joka siinä on varmaa, on että siinä on jotain terrieriä. Sen lisäksi on melkein mahdotonta erottaa rotuja. Itse veikkaisin, että Laurikissa voisi olla jotain collieta, lähinnä korvien ja pään takia. Tänne Laurik tulisi Viipurin koiratarhoilta, mutkan kautta kylläkin. Sen kimppuun on kuulemma käyty tarhalla muutaman kerran, ja poika pitäisi saada pois sieltä. Ei kuulemma jahtaa ainakaan kissoja, että rottien pitäisi olla turvassa.
No, mietityttäähän tuo. Eikä vain sen takia, että minun selkäni on vihoitellut viime aikoina. Harva se ilta on joku kohta TH/LS-rangan rajalla kipeänä, lähinnä lihasperäistä kuitenkin. Taidan istua huonosti ja jännittää jotakin kohtaa. Mutta tuon lisäksi sitten mietityttää Laurikin terveys. Onko se rokotettu, madotettu, kastroitu? Onko tutkittu, ettei se kanna tai sairasta mitään? Ja sitten on se koulutusosuus. Osaako se kulkea hihnassa? Rähiseekö se? Narttujen kanssa se kuulemma tulee toimeen, urokset... No, pelkää niitä ilmeisesti sen jälkeen kun sen kimppuun on käyty. Onko se sisäsiisti? Pitääkö se opettaa sisäsiistiksi? Osaako se peruskäskyjä? Osaako se ollenkaan käskyjä? Istu, paikka, maahan? Odota on erityisen tärkeä. Osaako se käskyt venäjäksi? Paljon kysymyksiä on siis noussut mieleen.
Olen muutenkin miettinyt paljon koirien kouluttamisjuttuja viime aikoina. Cesar Milan on ilmeisesti tulossa Suomeen ja SEY vastustaa tätä. Tämä vastustus perustellaan sillä, että Milanin koulutusmenetelmät vahingoittavat koiria. Itse kannatan positiivista vahvistamista, mutta olen kyllä itsekin pistänyt merkille sen, että koirat tuntuvat tottelevan paremmin silloin kun itse on päättäväinen... Tämä tuntui olevan asian laita myös silloin kun ratsastin, varovasti ehdottelemalla hevonen jyräsi oman päänsä mukaan, mutta kun asenne oli "Nyt perkele mennään!" niin kummasti se hevonenkin totteli. No, en ole koiran- tai eläintenkouluttaja.Mutta jokaisella koulutustyylillä on omat kannattajansa ja eri tyylien kannattajien välillä voi olla suuriakin erimielisyyksiä. Ja ehkä yhdelle koiralle sopii yksi tapa, ja toiselle toinen? Koiratkin ovat yksilöitä.
Mitään ei kuitenkaan tule tapahtumaan ennen Joulua. Niin kauan minulla on aikaa miettiä asioita, ja valmistella joulua. Rottien joululahjat ovat osin valmiita, ompelin niille joulukankaasta ja punaisesta fleecestä riippumattoja, tonttulakkipesät ovat yhä valmisteilla. Lisäksi häkit tulevat olemaan todella jouluisia kun tasoille ja mökkeihin tulee pehmikkeeksi samaa punaista fleeceä mitä on riippumatoissakin. Pitää varmaan ottaa kuva häkeistä, sitten kun vihdoin saan uuden kamerani kotiin. Sitten tulee kuvia Clion vauvoistakin.
lauantai 10. joulukuuta 2011
Vauvoja
Odottelen tässä Clion vauvojen syntymistä. Mamma tuli kotiin itsenäisyyspäivänä ja alkaa olla aikamoinen valas. Nisätkin ovat esillä ja mamman olo on selvästi tukala.
Totesin samalla, että en ole kertonut lainkaan Kielon poikasten kasvusta ja elämästä. Poikasiahan syntyi se 14 kpl, 7 u + 7 n. Poikaset karsittiin 6 tyttöön, sillä yksi tytöistä löytyi kuolleena. Pieni oli kuollut vain vähän ennen kuin piti karsia vauvat. Jäljelle jäi sitten 4 mustaa ja 2 agoutia tyttöä, kolmella on päämerkit. Yhdellä mustalla on laukki, yhdellä mustalla ja yhdellä agoutilla tähdet.
Ensimmäisenä vauvat parin päivän ikäisenä, sitten viikon ja 10 päivän ikäisinä.
Seuraavaksi vauvat 12 ja 14 päivän ikäisinä.
Sitten kamerani hajosi, enkä voinut ottaa vauvoista kuvia. Nyt ne ovat jo neliviikkoisia ja reippaita, kilttejä ja aktiivisia lapsia.
Mutta pitää varmaan esittelläkin vauvat.
Tässä on Aimäävai
Ja Ainyvvai
Ja sitten on Anskumää
Ja Juueimittää
Kuivarte
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä Mitästäsä
Surullisiakin uutisia on. Loru, Lost and Found, on poissa, samoin kuin Odin-hiiri. Loru jouduttiin lopettamaan keuhko-ongelmien takia.
Totesin samalla, että en ole kertonut lainkaan Kielon poikasten kasvusta ja elämästä. Poikasiahan syntyi se 14 kpl, 7 u + 7 n. Poikaset karsittiin 6 tyttöön, sillä yksi tytöistä löytyi kuolleena. Pieni oli kuollut vain vähän ennen kuin piti karsia vauvat. Jäljelle jäi sitten 4 mustaa ja 2 agoutia tyttöä, kolmella on päämerkit. Yhdellä mustalla on laukki, yhdellä mustalla ja yhdellä agoutilla tähdet.
Ensimmäisenä vauvat parin päivän ikäisenä, sitten viikon ja 10 päivän ikäisinä.
Seuraavaksi vauvat 12 ja 14 päivän ikäisinä.
Sitten kamerani hajosi, enkä voinut ottaa vauvoista kuvia. Nyt ne ovat jo neliviikkoisia ja reippaita, kilttejä ja aktiivisia lapsia.
Mutta pitää varmaan esittelläkin vauvat.
Tässä on Aimäävai
Kuivarte
Surullisiakin uutisia on. Loru, Lost and Found, on poissa, samoin kuin Odin-hiiri. Loru jouduttiin lopettamaan keuhko-ongelmien takia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)