Virikkeitä ja joululahjoja

Nyt kun joulu tuli - ja osan mielestä jo menikin - niin ajattelinpas hieman kertoilla, mitä rotat ovat saaneet joululahjaksi.

Rottien joululahjat ovat täällä pysyneet aika pitkälti samana jo ihan alusta lähtien. Rotat ovat saaneet uusia riippumattoja, yleensä omia tekeleitä, sekä tietenkin puhtaat häkit. Tämän lisäksi rotat ovat joskus saaneet uuden mökin jos sellaiselle on ollut tarvetta. Rottien mielestä kaikkein tärkein lahja on kuitenkin ollut ruoka, jota rotat ovat kerrankin saaneet enemmän kuin riittämiin.

Tänä vuonna päätin tehdä ruokavirikkeet itse. Koska lähden pois joulun ajaksi, saavat rotat ruokavirikkeitä, jotka kestävät hieman pidempään. Yleensä nämä ovat jyrsijöiden herkkutikkuja ja kuorellisia pähkinöitä. Pähkinät olen lisäksi paketoinut pieniin pahvilaatikoihin tai vessa- tai talouspaperin pahvisiin hylsyihin. Näitä rotat saivat tänäkin vuonna, ja paketeista paljastui sitten saksan-, hassel- ja kuorellisia maapähkinöitä.

Lisäksi olin kerännyt valmiiksi rasiaan kasan vanhoiksi meneviä jauhonloppuja ja muuta mukavaa, joista sitten yhdistin hedelmäpiltin, parin kananmunan, kasvisöljyn ja maapähkinävoin kanssa jyrsijöille sopivia sokerittomia keksejä. Taisinpa heittää taikinaan myös jugurtinpurkin loput. Nämä keksit paistoin sitten uunissa, n. 200 asteessa, ja kuivatin yön yli 50 asteessa. Rotat suorastaan rakastavat näitä keksejä, joiden maussa löytyy maapähkinävoin lisäksi ainakin kookoshiutaleet. Osan taikinasta painelin n. 20 cm pitkien oksanpätkien ympärille herkkutikuiksi, ja lopuista tein sitten pari pellillistä 3-4 cm halkaisijaltaan olevia keksejä, joihin painoin rei'än keskelle. Nämä rei'älliset keksit sitten ripustelin muutamien muiden rei'ällisten ei-itsetekemieni keksien ja koirannappuloiden kanssa ohueen juuttinaruun, ja ripustelin rottahäkkien seiniin ja kattoon roikkumaan. Loppuosasta taikinaa, mitä en jaksanut isoiksi kekseiksi pyöritellä, tein sitten pieniä n. 1,5 cm kokoisia pyöreitä, litteitä keksejä.

Keksien lisäksi rotat - ainakin ne joille ei tule proteiinirupia - saavat häkkeihinsä Turun Kauppahallista ostamiani luita ja rustoja. Tällä kertaa ostin pari sian selkärangan pätkää, jotka pienittiin sopivamman kokoisiksi. Nämä paistoin uunissa kypsiksi ja annoin kuivahtaa yön yli, ennen kuin ripustin nekin aattoaamuna parin häkin seiniin ja kattoon roikkumaan. Näitä rotat saavat joskus muulloinkin, mutta yleensä n. kerran tai kaksi vuodessa.

Uusi juttu rottien joululahjavirikkeissä olivat pienet, rottakokoiset ohuista oksista punotut pallot, joita olin ostanut rotille joskus kesällä. Osassa näistä oli jo valmiina herkkuja sisällä (kuivattua omenaa), mutta useimmat olivat tyhjiä. Näihin laitoin sisälle pieniä keksejä sekä kuivattuja banaanilastuja. Ja nämäkin sitten ripustettiin jouluaattona häkkeihin roikkumaan.

Lisäksi tosiaan ompelin rotille riippumattoja, tällä kertaa todella suloisesta ja ihanan pehmeästä vaaleansinisestä flanellista, jossa oli valkoisia sydämiä ja lumiukkoja ääriviivapiirroksina. Suosinkin mielelläni flanellia kun teen rotille jotain, sillä flanelli tuntuu olevan kestävää kangasta, johon ei pissa jää lillumaan. Eivätkä ainakaan minun rottani jyrsi flanellia. Lisäksi flanelli on toisaan ihanan pehmeää ja lämmintä kangasta. Toinen käyttämäni kangas oli tällä kertaa vanha pussilakana, josta tuli mukavan värikkäitä riippareita ja pussilakana Ferretin välitasolle.

R.I.P.

Refidim "Darwin" 31.1.2013 - 8.12.2013

Iso, hieno poika. :( Darwinin kunto vain romahti yhtäkkiä, syy jäänee arvoitukseksi.


Zaya's ??? "Cola" 2012-27.11.2013

Hoitomummo, lopetettu parturoinnin takia.

Syksyn näyttelyt

Olen puoliksi tarkoituksella jättänyt syksyn näyttelyt kokonaan päivittämättä blogiin. Syy tähän oli se, että olisin halunnut liittää päivitykseen myös kuvia, mutta koska en näköjään vain saa aikaiseksi ottaa kyseisiä kuvia, niin parempi kai sitten tehdä edes lyhyt päivitys kyseisistä näyttelyistä.

Eli eli. Tänä syksynä on tullut käytyä useammassa näyttelyssä.

Ensimmäisenä oli elokuussa Halikko, josta olen kai muistaakseni jo jotain selittänytkin. Siellä parhaiten (ainoana?) menestyi Dante-papparainen, joka oli petissä kolmas.

Halikon jälkeen oli Mäntsälä syyskuun puolivälissä, jossa Fazer sai KuMan ja EP:n "Äijä", eli saman kuin isänsä Otava viimeisessä näyttelyssään. Blondi sai irtotähden ja L1/1.

Mäntsälän jälkeen taisi olla vuorossa Humppila, jossa Blondi meni putsaamaan pöydän virallisten osalta, ja oli siis sileiden Rop1 + **, sekä tietenkin L1/1. Lisäksi Blondi sai KuMan. Fazer oli petissä Tuomarin suosikki + sai KuMan. Mäntsälän näyttelyn pet-luokat järjesti SNL ja pet-luokat olivatkin sitten arvostelukaavakkeiltaan ja KuMiltaan täysin erilaiset kuin mihin on normaalisti tottunut. Ihan kiva näyttely joka tapauksessa. Humppilaan lähdetätessä herätyskelloni vain lakkasi yhtäkkiä toimimasta, ja heräsin vasta kun Saija soitti olevansa melkein oven takana. Olin kuitenkin lähtökunnossa 10 min sisään. Blondi valmistui FinChampioniksi. <3 Hieno Blondi. <3

Sitten olikin jo Liedon vuoro. Lieto on näyttelypaikkana jo vanha tuttu, siinä missä sekä Mäntsälä, että Humppila olivat minulle uusia. Liedossa voittovuorossa oli Blondin sijaan Blondin pojat. Alfa voitti virallisen luokan, Rop1 + **, L1/1, Blondikin sai L1, mutta ei tähtiä. Phantom oli ekassa näyttelyssään, L1/1. Alfan veli, Omega, menestyi sitten petissä, KuMa ja Rop3.

Liedon jälkeen olikin jo Messarin vuoro. Messariin lähdettiin tuttuun tapaan puoli tuntia myöhässä, mutta paikalle ehdittiin siitä huolimatta suht ajoissa. Näyttelystä jäi pois Blondi, joka oli saanut haavan vatsaansa muutamaa päivää aiemmin, sekä Omega, joka hermostui näyttelypaikalla. Sunnuntaina Omegalla ei ollut enää mitään ongelmia. Messunäyttely meni oikeastaan aika pitkälti penkin alle, ainoa positiivinen yllätys oli Fazerin saama L1, jota on odotettu pitkään ja hartaasti. Viikonlopun ainoa menestyjä oli oikeastaan Phantom, joka sai EP:n.

Messuista enemmän jossain vaiheessa, olin nimittäin siellä luennoimassakin.

Mutta sellainen oli sitten se näyttelysyksy. Voisi sanoa, että se oli vähintäänkin vaihteleva. Välillä putsattiin pöytä, ja välillä ei tullut niin minkäänlaista menestystä. Katsotaan miten jaksaa keväällä näyttelyttää, tuolla olisi lupaavia junnuja odottamassa. Gamma, Alfa ja Phantom nyt ainakin, vaikka kaikki ovatkin vaaleita, kaksi russian buffia ja yksi pink eyed white.

Kun vain muistot jäävät

Päivitin äsken rottien paperitöitä. Pääasiassa se oli rottien rekisteripapereiden, näyttelyarvostelujen ja eläinlääkäripapereiden järjestelyä ja siirtoa paikasta toiseen. Ei siinä siis mitään sen kummempaa. Se vain sisältää aina myös kuolleiden, lopetettujen rottien paperien siirtämistä kohdasta "naaraat" ja "urokset" kohtaan "kuolleet/menneet". Ja se ottaa aina yhtä koville. Eräällä tavalla siinä joutuu tekemään surutyön uudestaan, jälleen kerran.

Aihe tuntuu olevan muutenkin ajankohtainen. Cola-mummu on saanut useita kasvaimia eikä sen hengitysäänetkään ole enää puhtaita. Lisäksi puhuin juuri jonkun kanssa siitä, kuinka monta rottaa minulla on elämäni aikana ollut. Yllättävän monta, kun ottaa huomioon, että hankin ensimmäisen rottani vasta pääsiäisenä 2009. Sen jälkeen olen joutunut lopettamaan, ollut mukana lopettamassa tai löytänyt kuolleena yli 40 rottaa. Enkä ottanut laskuihin poikasia, jotka olen joutunut karsimaan. Kun ottaa mukaan nykyiset, ja ne rotat jotka olen tuntenut, mutta joita en ole itse omistanut, olen tuntenut pitkälti yli 60 rottaa. Kuulostaa paljolta, eikö?

Suurin syy tähän on rottien lyhyt elinikä. Minulta on kuollut kaksi rottaa niin, että olen vain löytänyt ne häkistä kuolleena. Ensimmäinen näistä oli Noppa, capped-urokseni, joka kuoli vain 3 kk ikäisenä. Nopan kuolinsyy ei koskaan selvinnyt, mutta luultavasti kyseessä on voinut olla sydämen tai jonkin muun elimen pettäminen, tai sitten jokin aivokasvaimen tapainen ongelma. Toinen joka löytyi kuolleena oli Nimue, musta rex-naaras, jolla ilmeisesti petti sydän reilun vuoden ikäisenä.

Useimmat muut rotat ovat sitten kuolleet ns. luonnollisista syistä, eli ne on lopetettu. Naarailla yleisimmät syyt ovat olleet nisäkasvaimet tai hengitystieongelmat, eli pääasiallisesti myco. Nisäkasvaimia olen nähnyt erinäisissä paikoissa ja eri kokoisina. Useimmin ne tuntuvat tulevan jonnekin etujalkojen tienoille, mutta Sigynin kohdalla kasvaimet löytyivät sukupuolielinten luota. Gaia, ensimmäinen ikinä lopetettu rottani, sai useita kasvaimia sisäelimiin, ja myös Gaian siskolta, Freyalta, löytyi kasvaimia sisäelimistä. Mutta erilaisia lopetussyitä on muitakin. Myco ja hengitysoireet ovat vieneet rotat nuorimpana, esim. Muratti, cinnamon-naaras, sai akuutin hengitystietulehduksen, ja jouduttiin lopettamaan myös n. 3 kk ikäisenä. Lurjus, ehkä yksi rakkaimmista uroksistani, menehtyi reilun vuoden ikäisenä.

Silmäongelmien vuoksi olen joutunut lopettamaan kaksi, Haltin, joka oli mink rex-naaras, ja Rätin, joka oli fuzz eli nakurotta. Hera, dumbo-naaraani, lopetettiin korvatulehduksen takia. Halla, bumble. Kelmi, Eros, Hiisi, selkärankarappeuma. Peikko, parturointi. Castor, epäselvä kipuilu, munuaisongelma? Ystäväni rotta Häiriö, agressiivisuus. Ja niin edelleen.

En kuitenkaan pystyisi luopumaan rotista. En pysty edes kuvittelemaan luopuvani niistä kokonaan. Olen kyllä miettinyt laumakoon pienentämistä, tällä hetkellä täällä on kuitenkin jopa 15 rottaa, mutta haluan tehdä sen luonnollisen poistuman kautta. Dante alkaa olla vanha ja on laihtunut. Diego ja Manuel ovat Danteakin vanhempia. Rafael on Danten veli, eikä Rafaelkaan ole täysin kunnossa, sillä on ollut kesästä lähtien haavoja/rupia, joiden parantuminen kestää todella kauan.

Porukassa on kuitenkin nuoria toivoja, Alfa, Omega, Phantom ja jopa pikku-Gamma, joiden takia en voi edes kuvitella luopuvani rotista. Sitä tunnetta, kun pieni rottavauva ensimmäistä kertaa raksuttaa olkapäällä, ei voi sanoin kuvailla.

Ja lopuksi, summa summarum: Jokainen yli  60 rotastani on ollut minulle todella rakas. Jokainen niistä on ollut oma persoonansa, ja jotkut ovat olleet jopa Suuria Persoonia. Toiset, Sigyn, Seita, Hiisi, Lurjus, Kelmi, ovat sellaisia, että tule ikinä unohtamaan niitä. Erityisesti Kelmin muistaminen tuo joka kerta surun pintaan ja kyyneleet silmiini, sillä en saanut olla lopettamassa Kelmiä, koska olin katkaissut nilkkani vain jotain päiviä aiemmin. Jollain tavalla viimeiset jäähyväiset jäivät välistä.

Loppujen lopuksi en voi kuin sanoa seuraavan, ja tämä menee kaikille rotilleni:

Kiitos, ja anteeksi. Rakastan teitä kaikkia, olitte sitten elossa tai kuolleita.

Kirja-arvostelut, osa 3.

Rats – A Complete Pet Owner’s Manual

Kirjoittajat: Carol Himsel Daly ja Sharon Vanderlip
Kustantaja: Barron’s
Julkaistu: 11/2012


Kahden eläinlääketieteen tohtorin kirjoittama kirja Rats – A Complete Pet Owner’s Manual on saanut jo kolmannen, korjatun painoksensa. Kirja on ensimmäistä kertaa ilmestynyt jo vuonna 1991 Carol Himsel Dalyn kirjoittamana, ja tämä syksyllä 2012 ilmestynyt painos on Sharon Vanderlipin uudelleen kirjoittama versio.  Kirjan kohderyhmänä ovat vanhemmat lapset, mutta uskoisin myös aikuisten, jopa kokeneiden rotanomistajien löytävän kirjasta paljon uutta.

Kirja on kattava paketti tietoa rotista niin numeroina kuin tekstinä ja kuvinakin. Kirjan alusta löytyvät sekä isorotan että mustarotan tiedot rinnakkain, sekä kesyrotan biologiset tiedot numeroina (sis. Kehon lämpötila, sydämen syketiheys sekä hengitystiheys, ruuan ja vedenkulutus per 100/vrk). Rotan värejä ei kirjassa käsitellä, mutta rotan eri variantit kyllä eritellään varsin tarkkaan. Tärkeitä kohtia korostetaan laittamalla lyhyitä ja ytimekkäitä tarkistuslistoja erillisiin laatikoihin, joista ne voi kätevästi tarkistaa. Esimerkiksi eri kuivikelaaduista on tehty vertaileva taulukko, jonka lisäksi niitä käsitellään jokainen erikseen.

Erityishuomiota kirjassa saavat rotan ruokinta ja ravinnontarve sekä rotan terveydenhoito. Ruokintaosuudessa käydään läpi rotan perustarpeet, jonka lisäksi käsitellään energiantarve ja hiilihydraatit, proteiinit, rasvat sekä vitamiinit ja mineraalit jokainen erikseen. Myös yleisruokinta saa oman, perusteellisen käsittelynsä. Terveys-osiossa käydään läpi sairauden merkit niin yleisesti kuin erikseenkin eri sairauksien kohdalla. Silmät, korvat, nenä ja keuhkot on niputettu yhteen, samoin kuin sydän ja verenkiertokin. Sisäelimet, lihakset/luusto sekä hermosto käsitellään erikseen. Sairauksista käsitellään niin paiseet, erilaiset kasvaimet (hyvän/pahanlaatuiset, nisäkasvaimet) sisä- ja ulkoloiset, jalka- ja kynsivauriot, silmäsairaudet, hengitystiesairaudet (keuhkotulehdus, mycoplasma), munuaissairaudet, megacolon, ringtail sekä ylikasvaneet hampaat/kynnet. Myös vanhan rotan hoidon erityistarpeet sekä lopetus käsitellään tässä luvussa. Myös rotan lääkinnästä (kuinka antaa lääke) annetaan neuvoja. Tämä on myös ensimmäinen kirja, jossa neuvotaan miten rotalle voi tehdä ”hautomon”, eli lämpimän eristyshäkin sairaalle rotalle.

Yleisesti ottaen kyseessä on siis kirja, johon tutustuminen voisi olla hyödyllistä myös muille kuin kirjan tarkoitetulle kohdeyleisölle. Toivoisin itse, että tämä suomennettaisiin mahdollisimman pian, vaikka se taitaakin olla turha toive. Onneksi tätä kirjaa saa kuitenkin myös Suomesta, edes englanniksi.


+ Kattava kokonaisuus
+ Erittäin laajat luvut ruokinnasta ja rotan terveydestä

- Englanniksi (niille jotka eivät englantia kunnolla osaa)

Kokonaisarvosana: 5/5

Kirja-arvostelut osa 2

Julia Smith: Rotat – lemmikkisi tarpeiden ymmärtäminen ja oikea hoito

Kustantaja: Magnet&Steel
Julkaistu: 2013


Ensimmäinen mielikuva tästä uudesta PetFriendly – kirjasarjaan kuuluvasta suomennetusta rottakirjasta on lyhyt ja ytimekäs, tiivis tietokirja, jossa on runsaasti isoja kuvia. Lähes puolet kirjasta koostuu kuvista, ja itse teksti tuntuu olevan lyhyitä, hyvin tiivistettyjä tietoiskuja rotista. Kun ottaa huomioon, että kyseessä ei ole suomalainen kirja, voi sitä pitää omassa kategoriassaan jopa kohtalaisen hyvänä. Suurimmat virheet kun kirjassa tuntuvat olevan nimenomaan käännösvirheitä. Toisaalta silmiin sattuu myös muutamia kirjoitusvirheitä.

Kirjan suhtautuminen rottiin on selvästi positiivista, ja sen huomaa jo kirjan ensimmäisestä kappaleesta, joka on saanut nimekseen Täydellinen lemmikki. Kirjan mittaan käydään läpi niin rotan erityisvaatimukset lemmikkinä kuin mistä rotat tulevat, niiden yhteys ihmiseen ja muut rotan perusasiat. Rotan väreistä puhuttaessa tulevat esiin suurimmat käännösvirheet, ilmeisesti sen takia, että kirjan kääntäjä ei ole vaivautunut tarkistamaan, mitä nimityksiä rotan väreistä käytetään Suomessa tai mitä värejä Suomesta ylipäätään löytyy. Tästä syystä kirjan sivuilta löytää mm. platinum agoutin, silver fawnin, cream argenten, chinchillan, squirrelin ja roanin. 

Ylipäätään kirjasta ei saa irti mitään valtaisaa uutta informaatioryöppyä, mutta kuitenkin suhteellisen kattavan katsauksen kesyrotan hankintaan, ja siihen millainen eläin ja lemmikki kesyrotta yleisesti ottaen on. Ei ehkä kaikkein paras kirja, jonka voi löytää, mutta toisaalta, huonompiakin löytyy. Kirjan kuvat ovat hyvälaatuisia lähikuvia rotista ja kirjasta löytyy myös muutama kuva kesyrotille sopivista häkeistä, mutta jotka ovat kirjan kuvissa valitettavan tyhjän näköisiä ja virikkeettömiä. Kirjan erikoisuuksista voi mainita rotan historiasta kertovan osuuden, sekä pätkän jossa kerrotaan ”onnenrotista” ja Intian rottatemppelistä.


+ Hienoja kuvia
+ Tietoa rotan elekielestä

- Käännösvirheitä

Kokonaisarvosana 3/5

Kirja-arvostelut osa 1

Tein keväällä muutamia kirja-arvosteluja SKeYn jäsenlehteen, ja eräiden käänteiden jälkeen ne päätyvät nyt  myös tänne. Toivottavasti niistä on hyötyä.

Minun Lemmikkini: Kesyrotta

Toim. Tuula Nuikka

Kustantaja: Perhemediat

Julkaistu: 8/2012

Minun Lemmikkini -sarjan kirja ”Kesyrotta” on uusi suomalainen kirja kesyrotista. Lapsille tarkoitetun kirjasarjan osana tämäkin kirja sisältää perustiedot rotista, mutta ei syvenny mihinkään erityisen syvällisesti. Parhaiten tämä kirja taitaakin sopia ala-asteikäiselle lapselle, joka haluaa lukea itseään kiinnostavasta eläimestä.

Kirjan perustiedoissa ei tule nopealla lukaisulla esille suurempia virheitä, vaan silmään osuvat ensimmäisenä kuvat. Lähinnä ne kuvat, joissa on kuvatekstin mukaan rottia, mutta itse kuvassa komeilee kesyhiiriä tai pahimmassa tapauksessa jopa gerbiili. Kuvat ovat muutenkin hieman vanhahtavan oloisia, ja useimmat ovatkin tuttuja jo ”Nokkelat Rotat” -kirjasta.

Kirja yrittää kovasti selittää lyhyesti ja ytimekkäästi kaiken mahdollisen rotista, mutta alle 70 sivun mittaisena kirjasta tulee hieman hätiköity tunne. Erityisesti eläinlääkäri-osuus olisi voinut olla syvällisempikin, mutta ottaen huomioon kirjan oletetun kohdeyleisön – lapset – voi kai antaa anteeksi puutteet tällä osastolla. Toisaalta kirjaan on otettu mukaan myös rotan kanssa harrastaminen, näyttelyt ja agility. Pieniä virheitä kirjasta löytyy kyllä, ja omasta mielestäni sinne olisi voinut lisätä kuvan rottahäkistä sen lisäksi, että vain kerrotaan millaisessa häkissä rotan on mahdollista asua. Myöskin maininta rottien eri väreistä ja kuvioista olisi ollut mukava lisä, sillä tässä kirjassa niitä ei mainittu lainkaan.

Kirjaa toimittamassa tai kirjoittamassa ei ilmeisesti ole ollut yhtäkään varsinaista kesyrottaharrastajaa, tai sellainen tunne tästä kovasti tulee. Erikoisinta kirjassa lienee sen lähdeluettelo, josta voi löytää niin Wikipedian artikkelin kesyrotista, Ylen artikkelin rotta-agilitystä kuin Kesyrottayhdistyksen omat nettisivut. Samoin kuin mm. Alias-rottalan kotisivut, joilta on ilmeisesti otettu lähes koko kirjan virike-osa. Myös muutama englantilainen nettisivu on päässyt mukaan lähteisiin. Yhtään kirjaa ei lähdeluettelosta kuitenkaan löydy. Positiivista kirjassa on kuitenkin se, että kirja opastaa lisätietojen tarpeessa olevat SKeYn suuntaan. 

+ Suomalaista tekoa

+ Lähdeluettelo

+ Viittaus SKeYhyn lisätietoa-kohdassa

- Hutaisten tehty

- Lähdeluettelo koostuu lähinnä nettiosoitteista

- Kuvissa rottien sijaan hiiriä/gerbiili

Kokonaisarvosana: 2,5/5

Ruskalehtien aikaan

Se siitä hyvästä päätöksestä päivittää blogia useammin. Olen kärsinyt eräänlaisesta Writer's Blockista blogin suhteen, ja yritän nyt päästä siitä eroon. Katsotaan miten käy.


Edellisen päivityjsen jälkeen on tapahtunut niin näyttelyitä kuin kotirottailuakin. Blondin äiti ja täti tulivat lauman jatkoksi, ja Blondin pojat Alfa ja Omega sen kuin kasvavat ja komistuvat.

Syksyn ensimmäinen näyttely oli minun osaltani tuttuun tapaan Halikossa, jossa menestys ei ollut kovinkaan kummoista, tai ainakaan ennen kuin Dante päätyi pet-luokassa Rop3-sijalle. Hieno yllätys papparaiselta. <3

Syksyn toinen näyttely oli Mäntsälässä, jossa menestys oli aika samantapaista kuin Halikossakin, mutta tällä kertaa Dante oli jäänyt kotiin, joten Fazer otti pet-luokassa KuMan sekä EP:n Äijä (jonka Fazerin isä Otava sai Nakkilan näyttelyssä). Lisäksi mukana ollut Blondi sai tähden, joten Blondilta puuttuu enää yksi tähti FinCh-arvosta.

Fazer oli ilmoitettu myös Lempäälän näyttelyyn, mutta sinne Fazer ei kuitenkaan lähtenyt, sillä Fazerilta löytyi jokunen päivä ennen näyttelyä vatsasta iso paise. Paiseen paranemiseen meni aikaa, ja Fazerin vatsassa on vieläkin iso arpi. Samaan syssyyn Fazer sai haavat myös etu- ja takatassuunsa. Tällä hetkellä ihmettelen, kasvaako Fazerin vatsaan ollenkaan karvoja?

Alfa ja Omega ovat söpöjä ja ihania. Piste. Blondi on myöskin ihana. Toinen piste.

Tervetuloa Mummot

Eli Blondi jäi sitten tänne omistajansa opiskelujen takia, ja Blondin kaveriksi tulivat Blondin emo Z. I'ts a Mad Mad Marge eli  Zero ja Zeron sisko Cola.


Kuvia mummeleista ja Blondistakin tulee joskus myöhemmin.

Tervetuloa pikkupojat

Eli Dion lapset, Alfa ja Omega, virallisesti Zaya's Phi Draconis ja Zaya's Proxima Centauri, siirtyivät uroslauman jatkeeksi.

Zaya's Phi Draconis, "Alfa"

Zaya's Proxima Centauri, "Omega"

R.I.P.

Taivas Vastaa, "Halla" 7.9.2012-28.8.2013

Diosta Blondiin, Alfasta Omegaan

Olen kokonaan unohtanut uusimmista vauvoistani. Eli kuten saatoin aiemmin mainita, tuli Diolle morsiammeksi kaunis russian buff-naaras, joka tottelee nimeä Blondi. Kyseinen naaras on Zaya's-tyttö, ja tämä poikue menisi myös Zaya's-kasvattajan nimen alle. 

Alfa

Dio ja Blondi tulivat hyvin keskenään toimeen, ja vauvojakin syntyi aika kasa. Loppujen lopuksi vauvoja oli kuitenkin jäljellä 9, 5 urosta ja 4 naarasta. Urokset olivat 2 kpl sk russian buffeja, 2 kpl rex russian buffeja ja yksi rex russian blue. Tyttöt olivat 2 x russian buff rex ja 2 x russian blue sk.

Ipanat olivat aivan ihania, joskin ehkä hieman pieniä aiempiin mörssäreihin verrattuna. Oli mukava saada pitkästä aikaa kasvattaa poikue alusta loppuun, eli luovutusikään asti.

Ihastuin jo alkuvaiheessa toiseen sk russian buff-pojista, ja jostain kumman syystä ko. poika myös jäi tänne. Vaikka kyseinen asia olikin jo kyllä suunniteltu jo ennen poikasten syntymää. Se mikä ei sitten kyllä ollut suunnitelua oli se, että tänne jäi myös se ainoa russian blue-poika. Tällä hetkellä vaalea poika tottelee nimeä Alfa, ja sininen nimeä Omega.

Omega

Ikävämpi juttu on kuitenkin se, että poikaset eivät olleet vielä kahtakaan viikkoa, kun niiden isä, Dio, jouduttiin lopettamaan akuutin hengitystieongelman takia. Tämä on yksi syistä, miksi myös Omega jäi laumani jatkoksi. Mutta ei laumani siltikään päässyt pienenemään, sillä poikasten emo Blondi jäin myös tänne. Ja Blondin kavereiksi tulivat sitten Blondin vanhat laumakaverit, eli Blondin äiti Zero ja täti Kola/Cola.

Niin joo, ja poikien nimetkin voisin kai kertoa. Eli Alfa on Zaya's Phi Draconis ja Omega on Zaya's Proxima Centauri.

Luonteiltaan pikkupojat ovat vieläkin aivan ihania, joskin Omega on ehkä enemmän mammanpoika ja Alfa hieman itsenäisempi. Laumaan pikkuiset menivät ihan heittämällä, ei niitä taidettu piippauttaa lähes ollenkaan. Enemmän ongelmia on tuottanut se, että Darwin on kiusannut muita poikia yrittäessään päästä lauman pomoksi.  Mutta siitä ehkä enemmän seuraavalla kertaa.

R.I.P.

Aditaim, "Otava", 6.11.2011-16.7.2013

FinCh Zaya's Se7en Sins: Envy, "Dio", 11.7.2012-27.7.2013

Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kirjoittaja tuntematon

Päivitystauko loppuu

Tämän blogin päivittäminen on taas jäänyt kaiken muun jalkoihin. Mutta! Nyt olisi tarkoitus korjata asia. Eli tämän viikon aikana, ja ensi viikon alussa, pitäisi tulla omat päivitykset vähintään seuraavista asioista:

Loppukesän kuulumiset
Blondin ja Dion lapset
Koira
Dio & Otava

Sitten on vielä  seuraavat aiheet:

Ruokintaihmettelyä
Virikkeitä
Rottakirjoja
Rottaompeluita/rottakäsitöitä (kunhan saan niitä ensin tehtyä)

Eli hengissä ollaan ja lauman koko sen kuin kasvaa. Mutta siitä lisää kohtapuoliin. :)

Kesärottailua ja koiramietteitä

Hämmentävää, miten nopeasti se aika voi mennäkään. Uudet pojat alkavat olla varsin integroituneita omaan porukkaan, vaikka joskus koenkin huonoa omaatuntoa siitä, että makkarin lauma jääkin välillä vähälle huomiolle. Sen huomion kun ryöstävät luonani kasvavat poikaset ja astutettavana oleva naaras. Astan vauvat ovat aivan ihania pieniä rotanalkuja ja olen tainnut hemmotella niitä välillä ihan liikaakin. Astutusvuorossa on tällä hetkellä Blondi, joka on Zaya's-naaras. Blondi on Dion morsian, ja epäilen että kahden noin ihanaluonteisen rotan jälkeläiset tulevat olemaan joko aivan extra-ihania tai sitten aivan kamalia. Blondi on todella kaunis nuori russian buff-naaras, joten sieltä toivotaan uskoakseni russian buffia ja russian blueta, sileänä ja kiharana. Minulle on jo vähän uhkailtu, että sieltä saattaisi joku mahdollisesti päätyä minullekin. Ja olisihan se kiva saada joku Dion jälkeläinen laumaani, sen verran ihana tuo poika kuitenkin on.

Muuten rottalan arki tuntuu kuluvan samaan tapaan. Tai no, sain tuossa Keskiaikamarkkinoiden aikaan ommeltua Ferrettiin eli Wanhan Lauman häkin välitasolle pussilakanan niin että se taso pysyisi siistimpänä. Onnistuin mielestäni varsin hyvin, eikä sitä pussilakanaakaan ole jyrsitty kuin yhdestä kulmasta. Ja sen kulman uskoisin korjaantuvan nopeasti muutamalla uudella ompelupistolla. Nyt pitäisi vain ommella loputkin. Käytin noihin pussilakanoihin varastosta kaivamaani vanhaa pussilakanaa. Pitäisi ehkä käydä jossain kirpparilla katsomassa, jos vaikka löytäisi sattumalta toisen pussilakanan, jonka voisi leikellä ja ommella rottakäyttöön. Ja koko lakanahan tuosta ei vielä pussilakanoiksi päätynyt, vaan sieltä on jäljellä vielä pieni pätkä, josta mietin että tekisinkö siitä kankaita niille pienille tasoille, vai tekisinkö kenties riippumattoja? Molemmat vaihtoehdot ovat sekä hyviä että mahdollisia. En ole tehnyt aikoihin uusia riippumattoja, mutta ehkä se tästä kunhan ensin saan työt kunnialla loppuun. Ehkä sitten saisin aikaiseksi ommella myös ne rottien boksikassit valmiiksi asti.

Kesä on näkynyt rottalassa lähinnä siinä, että rotat saavat useammin jäisiä marjoja tai kasviksia ja häkistä löytyy kuumimmilla helteillä myös kahluu/uima-allas. Erityisesti Fitz ja Fazer ovat kunnostautuneet kahlaamisessa. Vanhemmat urokset eivät paljoa vedestä innostu, mutta veteen laitetut herneet ja maissit katoavat nopeasti parempiin suihin. Onneksi pahimmat helteet tuntuvat kuitenkin olevan ohitse, ja se näkyy myös Otavan kunnossa. Papparainen tuntuu voivan paremmin, vaikka onkin yhä tarkan valvonnan alla.

Lisäksi olen tässä pitkin kesää etsinyt kaikessa rauhassa ja aika hiljaksiin itselleni sitä Ihan Omaa Koiraa. Tuntuu vain siltä, että vedän jatkuvasti vesiperän. Jokainen koira, josta kiinnostun tuntuu saavan uuden kodin juuri ennen kuin saan aikaiseksi soittaa tai ottaa yhteyttä kasvattajaan tai myyjään. En kuitenkaan halua mitään metsästyskoiraa, joita tuntuu olevan n. puolet kaikista myytävistä sekarotuisista. Joku saksanpaimen/dobermanni/rotweiler/ajokoira/metsästyspystykoira*/husky-sekoitus ei vaan tunnu omalta. Ja metsästys/riistaviettinen koira voi olla rotillekin vaaraksi. Okei, pentu voisi tottua rottiin paremmin kuin aikuinen, mutta en silti halua ottaa sitä riskiä.  Myöskään pienet koirat eivät oikein ole se oma juttuni ja sekarotuiset pikkukoirat ovat pentutehtailijoiden suosikkeja. Ja miksi en halua puhdasrotuista koiraa? No, haluaisinhan minä. Sellainenhan olisi se kaikkein paras vaihtoehto. Mutta olen opiskelija, ja 1300 € koiranpennusta on iso raha. Eikä se jää siihen, vaan lisäksi tulevat mm. eläinlääkärimaksut, ruuat, herkut, mahdolliset tarvikkeet… Tiedän, minulla on miltei kaikki valmiina koiraa varten, mutta kukapa pystyisi olemaan ostamatta koiralle joskus uutta lelua? Tai herkkuja?

Mutta palatakseni rotuasiaan, niin sekarotuisista jokin paimenkoira-mix olisi ehkä se paras ratkaisu. Se, että koira paimentaa vapaana juoksevia rottia on pienempi paha kuin se, että koira yrittää tappaa tai syödä häkissäkin olevat rotat. Ja toisaalta, jos koira paimentaisi rotat pois sieltä, minne ne eivät saa mennä voisi olla jopa hyvä juttu! Puhdasrotuisissa suosikkejani ovat walesinspringerspanielit, sileäkarvaiset noutajat sekä leonbergit. Ehdin tässä kesäkuussa jopa käydä tutustumasasa yhteen turkulaiseen walesi-kenneliin. Aivan ihania koiria, joskin ne voivat olla todella, todella aktiivisia. Sama juttu on flättien eli sileäkarvaisten noutajien kanssa. Riittävätkö rahkeeni niin aktiivisen koiran kanssa? Ja molemmat ovat muuten vielä metsästysrotuja, onneksi kuitenkin noutavia sellaisia. Leonbergi, joka on ehdoton ykkösrotuni (terkkuja Murulle!), on sitten jättirotu, eli se vaatii tilaa ympärilleen ja rahaa omistajalta. Leo syö paljon ja kasvaa nopeasti. Luonne ja käyttötarkoitus sopisivat minulle täydellisesti. Walesien ja flättien luonnekin on yleensä aivan ihana, ellei sitä häslä-puolta oteta huomioon. Ja häslä sopii erityisesti flättiin.

Ja jotta sotkisin itse soppaa entisestään, nämä  vastaiskut ovat saaneet minut epäilemään itseäni. Pärjäänkö sittenkään oman koiran kanssa? Osaanko/pystynkö/jaksanko kouluttaa koiran kunnolla? Entä jos pilaankin koiran? Riittävätkö rahani ruokaan/eläinlääkäriin/vakuutukseen? Entä jos sattuu jotain yllättävää tai koira onkin allerginen jollekin ja vaatii erityisruokaa? Entä jos koiralla onkin joku paha sairaus joka vaatii jatkuvia eläinlääkärikäyntejä ja kalliita hoitoja/lääkkeitä? Tiedän, jossitteluahan tuo on niin kauan kuin minulla ei sitä omaa koiraa ole. Eräs ystäväni antoi diagnoosiksi "puppy bluen", joskin se tulee yleensä vasta sen jälkeen kun koira on saapunut perheeseen.

Joten jahkailu ja epäily jatkuvat, samoin kuin se oman koiran etsiminenkin. Ei tämä ole vielä saanut minua lopettamaan etsintää, mutta epäröimään kyllä. Saas nähdä. Ehkä se koira tulee joku päivä. Ehkä ei. Olin jossain vaiheessa alkuvuotta ilmeisesti onnistunut päättämään, että se koira tulee tämän vuoden aikana. Tällä hetkellä asia on kuitenkin hyvin epävarma. Aika näyttää ja vuotta on kuitenkin vielä melkein puolet jäljellä.

*Metsästyspystkykorva = Suomenpystykorva, karjalankarhukoira, jämtlanninpystykorva, harmaa norjanhirvikoira, yms.

Astan vauvat

Noniin, ja Juhannukseksi tänne tuli sitten uusia vauvoja, tällä kertaa Hallan ja Astan vauvat. Tyttöjä syntyi huimat kolme kappaletta ja ne saivat nimet Kultakaupunki, Uusi Taivas ja Uusi Maa.

Kultakaupunki

Uusi Maa

Uusi Taivas

Tervetuloa Fitz!

Porukkaan liittyi myös toinen Kelmin lapsenlapsista, buff-poika joka sai nimen Fitz. Pojan virallista nimeä en tiedä vieläkään. Tämä on yksi Justiinan lapsista. :)
Tervetuloa Fitz!

Tervetuloa!

Noniin, sain viimeinkin nuo uudet pojat kuvattua, eli toivotellaanpas herrat ihan virallisesti tervetulleiksi porukkaan.

Romeo

Manuel

Rafael 

Diego

Aika lentää

Kuukausi hujahti taas täysin huomaamattani. Tuntuu, että aikaa ei ole kulunut lainkaan, mutta sitä kai se on, kun iso osa ajasta menee töissä. Syksyllä pitäisi kuitenkin taas palata opintojen pariin, tai niin voi ainakin toivoa. Sitten pitäisi sen valmistumisenkin jo lähestyä.

Rottien kohdalla tilanne tuntuu kuitenkin olevan aika pitkälti ennallaan, laumakemiat ovat tasoittuneet ja Hallan morsian Asta lähti synnyttämään. Tosin siitä synnytyksestä en ole kyllä kuullut mitään ja edellisestäkin oli todisteina ainoastaan veriset paperit. Asta kuitenkin lähti täältä tukevasti kantavan näköisenä, niin voi toivoa, että sieltä syntyisi jotain. Astan tilalle tuli sitten eräs russian blue-tyttö, jonka nimeä en vain muista oikein. Tyttö on kuitenkin Romeon morsian.

Justiinan kävin heittämässä Tampereelle, takaisin Millan luo. Samalla tuli sitten tutustuttua Millan rottiin, mikä oli hirveän kivaa. Pientä kränää siellä oli kun "Jupina" ei halunnut alistua muille vanhan laumansa rotille. Samalla reissulla tuli sitten tutustuttua yhten parhaan ystäväni omistamaan Koskikeskuksen Faunattareen, ja sieltä tuli sitten ostettua rotille kaikkea jännää. Lähinnä erilaisia paju/oksa-palloja, joiden suhteen minulla on Suunnitelmia. Mukaan tarttui myös muita virikkeitä, joista tulee oma päivitys kunhan ehdin tehdä niille jotain. Otavan lauma sai suoraan häkkiinsä eräänlaisen liikennevalon, jonka uudelleenkäyttöä mietin kovasti. Kyseessä on siis puunpätkä, johon on porattu kolme reikää jotka täytetty siemenseoksella. Kaksi ylintä reikää on jo tyhjennetty, kolmas on vielä koskematon. Muitakin virikkeitä on suunnitteilla, mutta niistä tosiaan myöhemmin lisää.

"Uudet pojat" saivat paremmin toimivan, joskin ehkä pienemmän häkin Furet XL:n tilalle. Furet voi olla ihan toimiva häkki, mutta tähän kämppään vääränlainen. Tällä hetkellä pojilla on kanihäkki, jonka päällä on Imacin häkki. Korkeutta on n. metri, pohjalla leveyttä suunnilleen saman verran. Yläosa ei aivan niin leveä. Pojista tulee kohtapuoliin kuvia, nyt kun sain ne viimeinkin otettua.

Mutta on täällä ollut hieman ongelmiakin. Äitienpäivän iltana tuli vietyä Dio päivystykseen pahojen hengitystieongelmien takia. Onneksi Tuhatjalan eläinlääkäriasema on kävelymatkan päässä, ja pääsimme sinne varsin nopeaan. Dio sai siellä nestettä ihon alle, kipulääkkeen ja antibioottikuurin. Pari päivää piti jännittää, että säilyykö Dio edes hengissä, mutta onneksi kävi hyvin. Rahaakin meni vähemmän kuin mitä pelkäsin, koko reissun hinnaksi tuli 103,80 €. Ja kun Dio saatiin terveeksi, alkoi Otava oireilla. Papparaisella on kyljessä kasvain, ja nyt kun iski helteet, on papparaisen kunto romahtanut silmissä. Jos Otava ei ala kohta piristyä, pitää oikeasti harkita papan lopettamista. Ei ole kivaa, etenkään kun Otava on Kelmin poika. Onneksi tuolla laumassa on tätä nykyä kaksi Kelmin lastenlasta, eli ihan ilman en kuitenkaan jää.

Ehkä tämä tästä.

Tervetuloa Fazer

Tervetuloa isojen poikien laumaan Fazer, Otavan poika ja Kelmin pojanpoika. Olkoon elosi rauhaisaa, päiväsi täynnä altrominia ja tuoreruokaa ja näyttelyurasi voitollinen.

Fazer, viralliselta nimeltään Babylon. Synt 11.3.2013.
Väri: Silver Chocolate.

Onnea Dio!

Diosta (viralliselta nimeltään Zaya's Se7en Sins: Envy), russian blue rex-uroksestani, tuli Helsingin Messukeskuksessa pidetyssä Grand Gala-näyttelyssä FinChampion. Pojan hienoimmat sijoitukset  ovat tulleet tänä keväänä, ensin Nakkilan näyttelyssä Rop2 ja nyt sitten Messarissa Rop1. Petin puolella ei ole mennyt ihan niin hyvin, sillä olen joutunut vetämään pojan pois useimmista pet-luokista johon olen sen ilmoittanut. Pojalla kun on paha tapa saada itselleen naarmuja juuri päivää tai paria ennen näyttelyä. Pahimmassa tapauksessa jopa näyttelyä edeltävänä yönä.

Hieno poika!

100. päivitys

Niin se aika vain rientää ja tämänkin blogin sadas päivitys tuli täyteen. 2-vuotis syntymäpäiväkin tuli ja meni ja vihelsi mennessään. Pitää katsoa jos myöhemmin kesällä keksisi jotain jännää näiden merkkipäivien kunniaksi.

Voisi ehkä näin sadannen päivityksen kunniaksi vaikka muistella hieman menneitä. Ensimmäiset rotat kun tulivat tänne keväällä 2009, ja sen jälkeen on ehtinyt sattua ja tapahtua. Tähän mennessä minulla on ollut sellaiset 50 rottaa tai enemmänkin, enimmillään niitä on ollut samanaikaisesti kai joku 18 kpl. Tällä hetkellä niitä on täällä jopa 19 kun otetaan huomioon Justiina + vauvat, Hallan morsian Asta, oma uroslaumani ja "rescue-pojat", joiden kanssa yhä totuttelemme toisiimme. Toisaalta, pojat ovat ehtineet olla täällä alle 5 päivää.

Tähän laumaan on mahtunut kaikenlaisia rottia, niin väreissä kuin kuvioissakin. Niitä on ollut sekä kasvattajilta, kuin eläinkaupastakin. Tosin täytyy puolustuksekseni sanoa, että kaikki eläinkaupparottani ovat olleet yksityisten kasvattamia, eivät tukkurottia. Jokainen rotta on jäänyt mieleen omanlaisena persoonanaan, mutta joitakin on silti enemmän ikävä kuin toisia. Sigyn, yksi ensimmäisistä rotistani. Seita, agouti-naaraani joka oli Persoona isolla alkukirjaimella. Kelmi, ehdoton ykkösrottani ja pusupoikani, jonka ajatteleminen tuo edelleenkin kyyneleet silmiini. Orion, jäyhä herra. Hiisi, iso hooded-urokseni ja aivan mieletön lötkö. Kirke ja Rätti, nakut naarasrottani, jotka rakastivat paidan sisällä nukkumista. Lurjus, mammanpoika husky-uros, joka kieltäytyi asumasta oikean omistajansa luona ja palasi sitten "mammansa" luo, pusupoikani. Tuike, ensimmäinen russian blueni. Jos jatkaisin luetteloa siihen päätyisi ennen pitkää jokainen rottani.

Veikkaan, tai toivon, että perheessäni on rottia tulevaisuudessakin. Ja luultavasti onkin, sillä en halua luopua ainakaan Kelmin jälkeläisistä. Ja luultavasti tänne tulee naaraitakin, kunhan nuo elämän suuret muutokset ovat menneet ohitse ja tilanne taas rauhoittunut. Ja kun uroslaumoja on enää yksi.

Ehkä tämä päivitystahtikin tästä taas rivakoituu, ainakin suunnitelmia blogipostauksiksi löytyy jo valmiiksi. Nyt pitäisi enää saada ne kirjoitettua. Aihe-ehdotuksia otan kuitenkin mielelläni vastaan.

100. päivityksen kunniaki, skål!

Lisää vauvakuvia

Lisää kuvia Kelmin lapsenlapsista! Tällä kertaa tähtinä ovat Justiinan vauvat, joten Milla, nämä ovat sinulle!

Poikueessahan on 2 sk black-tyttöä, 1 rex black-tyttö, 2 sk buff-poikaa, 1 rex buff-poika ja 1 rex buff-tyttö.

Pikapäivitys

Päivittäminen on taas jäänyt kaiken muun jalkoihin. Työt jatkuvat yhä, ja näillä näkymin jatkuvat jonnekin elokuuhun, mikä on sinällään ihan hyvä asia. Mutta siinä sitten joutuu karsimaan jostain, ja kun minä en eläimille suomastani ajasta suostu karsimaan, niin se on sitten blogi joka ensimmäisenä kärsii.

Täällä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, eli päivitettävää olisi kyllä. Oli Messarin näyttely, josta tulee jossain välissä oma päivityksensä. Tärkeimmät uutiset ko. näyttelystä ovat varmaan ne, että olin siellä 2 päivää 3 rotan kanssa (D, D ja D). Niin ja se, että Dio meni ja voitti koko toisen näyttelyn/luokan, sai ROP1-rusetin ja valmistui FinChampioniksi. Ensimmäinen rex-champpani. Hieno, kiltti kultapoikani. <3 Kuulemma poika on nenänpäätä myöten rexattu. Tai no, onhan tuo, vaikkei sitä ehkä itse sillä tavalla ajattelekaan.

Lisäksi laumaan on tullut uusi jäsen, Otavan poika, Kelmin lapsenlapsi. Värinä pojalla on silver chocolate ja alustavasti poika tottelee nimeä Fazer, koska ei ole oikeastaan parempaakaan nimeä tullut vastaan. Tai on, mutta ne eivät ole täysin sopivia tuolle pienelle suklaasöpöläiselle, tai sitten vaihtoehtoja on liikaa enkä osaa enää päättää niistä. Lisäksi pikkupojan veljet lähtivät Messarista omiin perheisiinsä, tai kolme niistä lähti ensin Jyväskylään ja jatkavat sitten sieltä Ouluun.

Niin ja sitten tänne tulivat minun Pieksämäen reissuni jälkeen Kelmin toiset lapsenlapset, eli Millan naaras Justiina tuli tänne vauvojensa kanssa. Ipanoita on 7, 3 blackiä (1 rex ja 2 sk) ja 4 buffia (2 rex, 2 sk), joista jää tänne rex uros. Tuo poikue on vahvasti naarasvoittoinen, mutten muista oliko uroksia enemmän kuin kaksi. Pitäisi kai niillekin ruveta jossain vaiheessa miettimään nimiehdotuksia, joista kyllä kasvattaja saa sitten päättää käyttääkö hän niitä vai ei.

Kolmannen häkin asukki on tällä hetkellä Asta, joka on Hallan morsian. Tuon pitäisi synnyttää joskus loppuviikosta, sitten katsotaan tuleeko sieltä tänne joku vai ei.

Uusimmat asukkaat tuotiin sitten tänään. Tänne tuli neljä "rescueta", eli Tiinan kasvatteja, joiden perheeseen oli ilmeisesti tullut allergiaa. Lupasin sitten ottaa pojat luokseni, ne ovat kuitenkin jo vuoden ikäisiä (nuorin about 8-9 kk), joten pojat tulivat eräällä tapaa eläkekotiin. Poikien mukana tuli Furet XL, enkä voi sanoa olevani erityisen ihastunut ko. häkkiin. Suoraan sanottuna mietin, että saisinko jostain muualta toimivamman ratkaisun. Jopa kanihäkki + oma varahäkkini on parempi ratkaisu. Tällä hetkellä pojat saavat kuitenkin olla tuolla furetissa, ainakin sen aikaa kun Justiina on täällä vauvojensa kanssa. Vauvat pysyvät varmemmin tuossa toisessa häkissä. Mutta sen jälkeen mietitäänkin asiaa uudestaan. Tuon Marchioron huonoin puoli on pienet luukut, mutta nekin pystyy kiertämään muuttamalla häkin katon kokonaan avattavaksi, mikä ratkaisu on minulla tälläkin hetkellä käytössä.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä kämpässäni asuu yhteensä 19 viiksiparin verran rottia. Tuntuu jotenkin paljolta, vaikka minulla on itselläni ollut parhaimmillaan lähes saman verran rottia. Häkkejä tuntuu olevan kaikkialla, enkä osaa täysin vielä suhtautua asiaan. Ehkä se kuitenkin tästä, kunhan opin tuntemaan nuo uudet pojat ja päinvastoin. Aika näyttää.

Vauvoja, vauvoja kaikkialla

Niin... Piti kertoa Otavan lapsista. Mutta töiden ja rotanpoikasten tuoman lisähäslingin takia en ole oikeastaan ehtinyt keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Mutta se huonoista tekosyistä.

Pientä faktaa poikueesta. Poikasia on yhteensä kahdeksan, viisi urosta ja kolme naarasta. Porukassa on kaksi rex-pienokaista, molemmat naaraita. Värivalikoima on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja sitä pähkäilivät sekä poikasten kasvattaja että Saijakin. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että siellä olisi yksi buff rex-tyttö, yksi caramel rex-tyttö, sekä yksi sk black eli musta tyttö. Pojista kaksi on caramel-värisiä, yksi on russian blue, yksi suklaa ja viimeinen, joka näyttää ilmeisesti lähinnä russian topazilta taitaa olla todellisuudesta todella huono russian buff.

Viralliset nimet ovat seuraavat:

Babylon - silver chocolate uros
Pergamon - russian buff uros
Efesos - silver (?) russian blue uros
Sardes - caramel uros
Tyatira - caramel uros

Smyrna - buff rex naaras
Laodikea - caramel rex naaras
Filadelfia - black naaras

Näistä ainakin Sardes, Tyatira ja Efesos taitavat etsiä kotia. Pergamonista ja Laodikeasta en tiedä.

Luonteeltaan nuo ovat aivan ihania, uteliaita ja rohkeita pussaajia. Ihmiset ovat todella jänniä ja maailmaa tutkitaan kasvavan eläinlapsen määrätietoisuudella. Minun kasvoni on nuoltu läpimäräksi useampaan otteeseen poikasten osoittaessa rakkautta ja hellyyttä.

Itselleni jää tuo suklaapoika, joka on jälleen yksi sijoituseläin. Itse asiassa koko uroslauma on sijoituseläimiä. Suklaalla ei vielä ole lempinimeä, vaan olen kutsunut sitä lähinnä virallisella nimellä. Alunperin suunnittelemani Rigel kun ei ihan tuohon väriin istu. Luultavasti pikkupojasta tulee siis Rascal, isoisänsä Kelmin mukaan.



Urosten kohdalla kaikki on kuten ennenkin. Darwin kasvaa ja muut pysyvät samanlaisina. Mummojen kohdalla Eliza voi hyvin, mutta Vasi on saanut itselleen nisäkasvaimen, joka kasvaa suht nopeasti. Tiistaina pitää katsoa onko se jo niin suuri, että Vasi pitäisi lopettaa, vai saako mummo vielä hieman jatkoaikaa.

Vauvakuvia

Otavan lapset ovat viimeinkin täällä. Poikasten kuulumisia tulee myöhemmin lisää, mutta sitä ennen hieman kuvasaastetta.

Black sk tyttö

Black sk tyttö

Buff sk poika

Suklaa poika, chokolate sk

Buff sk poika 2

Buff skl poika 2

Buff sk poika 2

Koko poppoo

Buff rex tyttö 1

Buff rex tyttö 1

Buff rex tyttö 1

Buff rex tyttö 2

Buff rex tyttö 2

Buff rex tyttö 2

Buff rex tyttö 2

Russian blue sk poika

Russian buff sk poika